Kate´s Joint, New York, 25.6 ja 27.6 2010

MANU: Olen ollut ennen tätä reissua Yhdysvalloissa kaksi kertaa. Molemmat ovat olleet työmatkoja, molemmat viime talvena. Näiden reissujen aikana elin siis häpeällistä ei-vegaanista välikauttani (tämä kausi siis oli vuodesta 2008 alkuvuoteen 2010). Aiemmilla matkoilla ehdin ihastua amerikkalaiseen, läpeensä epäterveelliseen aamiaiseen. Sellaiseen, jota saa perus-dinerista jossa on punaiset nahkasohvat, jossa tarjoilija kantaa pöytään jatkuvasti lisää liian […]



MANU:
Olen ollut ennen tätä reissua Yhdysvalloissa kaksi kertaa. Molemmat ovat olleet työmatkoja, molemmat viime talvena. Näiden reissujen aikana elin siis häpeällistä ei-vegaanista välikauttani (tämä kausi siis oli vuodesta 2008 alkuvuoteen 2010).

Aiemmilla matkoilla ehdin ihastua amerikkalaiseen, läpeensä epäterveelliseen aamiaiseen. Sellaiseen, jota saa perus-dinerista jossa on punaiset nahkasohvat, jossa tarjoilija kantaa pöytään jatkuvasti lisää liian laihaa kahvia, pyytämättä. Nämä rasvaiset aamupalat munakkaineen ja ranskanperunoineen ovat amerikkalaista kulttuuria ja opin omalla tavallani rakastamaan niitä.

Kate´s Joint on ratkaisu tällaisen kaman kaipuuseen. Paikka on enemmän ruhjuisen rockbaarin kuin aidon dinerin näköinen, eikä ruokalista ole kokonaisuudessaan vegaaninen – vegetaristinen kylläkin. Vegaanivaihtohtoja on kuitenkin yllin kyllin, ja monessa nettiarvostelussa huomioitu epäkohta on korjattu; Kate´sin vegaanijuustoissa ei paikan ilmoituksen mukaan enää ole kaseiinia.

Rakastun jo ovella. Aamiainen tarjotaan puolesta päivästä alkaen! Täällä soi The Sonics! Tarpeeksi lujalla!

Tilaan annoksen, joka on niin lähellä diner-mättöä kuin vegaani voi päästä, tofukokkelia hash brown –tyyppisten perunoiden, siis eräänlaisten paistinperunoiden, runsaan ketsupin, salaatin ja vielä foccaccia-leivän kanssa.

Voi kuulostaa paljolta, mutta annos on itse asiassa pikkaisen pieni. Herkullinen se joka tapauksessa on, ja palvelukin on ystävällistä, vaikkakin santsikahvia tuodaan vähän kitsaasti ja hitaasti.

En silti voi väittää, että syötyäni olisi vielä varsinainen nälkä. Tilaan siltikin jälkkäriksi vielä pannukakut, koska olen päättänyt niin. Ihanaa, kuohkeaa amerikkalaista pannukakkua saankin! Olen aivan varma, että pannari menisi täydestä kelle tahansa perusjenkille.

Käymme Kate´sissa vielä uudestaan, paria päivää myöhemmin, illalla. Tilaamani tofuburgeri ranskanperunoilla onkin nyt paitsi maukas, myös valtava. Hyvä kun jaksan kokonaan syödäkään.

Kate´s Jointissa on myös mainio valikoima paikallisia pienpanimo-oluita, joista henkilökunta auliisti kertoilee. Pidän.

JULLE:
Päivä oli alkanut pienellä kärttyisyydellä, mutta päätimme selvittää erimielisyydet läheisessä puistossa ennen aamiaiselle menemistä. Mielestämme ruokaa tulee kunnioittaa sen verran, ettei kiukkuisena pöytään istuta.

Puistosessio oli varmasti hyvä varotoimenpide, mutta luulenpa, että eripura olisi haihtunut Alphabet Cityn kosteaan ilmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun astuessamme Kate’s Jointiin sisään meitä tervehti The Sonicsin räkäinen soundi.

Vegan Guide to New York Cityssä Kate’s Jointia mainostettiin 50-luvun dinerina.
Ravintolassa ei kuitenkaan ollut jälkeäkään sitä viimeisen päälle harkittua American graffiti-tunnelmaa, jota eurooppalaisissa Amerikan-dinereissa pyritään jäljittelemään kromipinnoin ja punaisin sohvin. Kate’s Joint viehätti pelkistetyllä, mutta lämpimällä tyylillään.

Aamiaiseksi oli valittavana monta erilaista perusmättöä, joista päädyin klassiseen scrambled tofu & home fries -annokseen. Satsiin kuului myös salaattia ja paahtoleipää. Jälleen kerran pelkäsin, että tämä kaikki ei minulle riittäisi, joten tilasin vielä varmuuden vuoksi pienen vasullisen salsaa. Perusjuomat, eli vastapuristettu appelsiinimehu ja pohjaton kannu kahvia kuuluivat luonnollisesti tilaukseeni myös.

Yksinkertainen hiilihydraattipläjäys oli juuri sitä, mitä kaipasinkin: täyttävä ja maittava. Salsa oli tosin hieman liian tulista makuuni, mutta Manu hoiteli senkin pois pöydältä pyörimästä.

Vannoimme tulevamme tänne aamiaiselle kaikkina jäljellä olevina aamuina, mutta valitettavasti aikataulumme päättivät puolestamme toisin.

Onneksi sentään illalliselle vielä ehdittiin.

En alkanut illallisellakaan kikkailemaan ruokavalinnoissani, vaan valitsin rehtiä amerikkalaista perusruokaa. Tai voihan olla, että keskilännen Joen mielestä burger, joka koostuu grillatusta tofupihvistä ja salaatista täysjyväsämpylöiden välissä ei täyttäisi amerikkalaisen perussapuskan kriteereitä. Mutta iso annos rasvaisia ranskalaisia perunoita olisi varmasti kelvannut – ja riittänyt – Joellekin.

Burger oli hyvä, mutta ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä. Sen verran tuhti se oli, etten jaksanut aivan loppuun sitä syödä.

Illan musiikkivalikoima oli maltillisempi ja monipuolisempi kattaen pieniä hittejä ja rariteetteja 70-80-lukujen marginaalimusiikkitarjonnasta.

Kate’s joint toimii tunnelmallisena illallispaikkana, jonne on varmasti helppo viedä seuralaisensa vaikkapa ensimmäisille treffeille, jos pelkää riskienottoa eikä ole aivan varma, minkä sortin ravinnosta toinen pitää. Katen tarjoamalla mutkattomalla ja maukkaalla kasvis- ja vegaaniruoalla hurmaa varmasti helposti sekasyöjänkin.

Ja nyt kun palasin takaisin maan päälle ja Puotilaan, niin olisihan se tarkemmin ajatellen melko uhkarohkeaa sopia ekat treffit New Yorkiin.

Suositellaanko vegaaneille: Mitä vahvimmin, mitä vahvimmin.
58 Avenue B, New York NY 10009
(on 4th Street)
Ma-to 10-23
Pe-la 10-02
Su 10-23
http://www.myspace.com/katesjoint

Kommentoi