Quantum Leap, New York, 27.6.

MANU: Washington Squaren lähistöltä löytyy sivukatu nimeltään Thompson Street. Täällä on rauhallista jopa tänä hulluna karnevaalikaaos-sunnuntaina, jolloin Greenwich Villagessa järjestetään gay pride –paraati. Jotain Quantum Leapin tapaista olemme toivoneetkin, koska emme ole syöneet kunnollista aamiaista. Viihtyisä, sopivan hippimäinen aamiais-, lounas-, ja illallispaikka, joka tuntuu olevan jo sunnuntain puolen päivän aikaan yli puolillaan paikallisia, kanta-asiakkaan oloisia […]

MANU:
Washington Squaren lähistöltä löytyy sivukatu nimeltään Thompson Street. Täällä on rauhallista jopa tänä hulluna karnevaalikaaos-sunnuntaina, jolloin Greenwich Villagessa järjestetään gay pride –paraati.

Jotain Quantum Leapin tapaista olemme toivoneetkin, koska emme ole syöneet kunnollista aamiaista. Viihtyisä, sopivan hippimäinen aamiais-, lounas-, ja illallispaikka, joka tuntuu olevan jo sunnuntain puolen päivän aikaan yli puolillaan paikallisia, kanta-asiakkaan oloisia boheemeja.

Quantum Leap on kasvispaikka, mutta läheskään kaikki annokset eivät ole vegaanisia. Meikäläisillekin valikoimaa löytyy kuitenkin erinomaisesti, burgereista sandwichien, tofukastikkeiden ja burritojen kautta seitan-pihviin. En ole koko reissulla syönyt vielä kunnon falafelia, eikä täältäkään ihan perusfalaa saa, mutta otan Middle East Burgerin paljolti juuri sen sisältämän kikhernepihvin vuoksi.

Ja tässäpä sitten ilmainen vinkki kaikille Suomenkin käsittämättömän kaavamaisille falafel-paikoille. Täysjyväisen hampurilaissämpylän sisällä on täyteläisen hummuksen, salaatin ja tomaatin peittämä pihvin muotoon leivottu falafelpulla. Annos on yksinkertaisuudessaan nerokas ja ison kokonsa puolesta helposti kymmenen dollarin väärti.

Syömme alkupalaksi paikan kotitekoisia ranskanperunoita. Hyviä ja meheviä ovat, mutta tästä alkaa muutenkin aika etäisten ja ylimielisten oloisten tarjoilijoiden sekoilu tilausten kanssa, josta Julle saa raportoida tarkemmin.

Sen kuitenkin sanon, että santsikupin saaminen ei kunnon kahvilassa kestä toistuvasti näin tavattoman kauaa.

Plussana mainittakoon vielä että hippimäisyys ei täällä tarkoita terveysfasismia. Viiniä ja olutta on valikoimissa. Ja Quantum Leapilla on näköjään kaupungissa toinenkin lokaatio, 1st Avenuella, East Villagen puolella.

JULLE:

Aikahyppy kesäkuisiin muistiinpanoihini:

– Väärät perunat
– Burrito: paha.
– Palvelu tökkii
* * *

Nälkä oli kova, kun viimein pääsimme syömään yhdistetyn aamiaisen, brunssin ja lounaan. Menun tarjonta näytti vegaanin silmiin varsin lupaavalta: niin konstailemattomasta perusmuonasta kuin kokeilevammasta cross kitchen -osastostakin löytyi valinnanvaraa.

Kun listalta löytyi sekä burrito että perus -home fries & scrambled tofu -aamiaismättö, tiesin olevani vaikean päätöksen edessä. Burriton himo oli jo käymässä sietämättömäksi enkä enää malttanut odottaa länsirannikolle asti. Jonkinlaisena kompromissina tilasin burriton oheen vielä aamiaisperunat (jotka siis olivat jotain muuta, kuin mitä tilasin)

Caravan of Dreamsin burrito oli ok, joten olisiko tämä sitten se erinomainen vegaaniburrito?

Ei ollut.

Esitän luotavaksi maailmanlaajuista direktiiviä, joka kieltää kutsumasta burritoksi mitä tahansa tortillaan kääräistyä hässäkkää.

Saamani ”burrito” sisälsi risottomaista möhnää, jonne oli sotkettu yhtä jos toistakin juuresta. Kokonaisuus ei maistunut yhtään miltään. Tai tarkemmin sanoen maistui se jollekin sellaiselle, miltä vannoutuneet lihansyöjät varmasti kuvittelevat kaiken vegaaniruoan maistuvan. Ja valitettavasti juuri tämä annos oli poikkeuksellisen suuri.

Pystyäkseni loihtimaan elämykseeni edes aavistuksen autenttisuutta tilasin lisä-annoksen guacamolea.

Se oli sekä oikea että väärä ratkaisu.

Oikea sikäli, että guacamolea tuli kunnon vasullinen ja se oli tuhtia ja maukasta ja pelasti burritosta, mitä pelastettavissa oli.

Väärä siksi, että guacamolen saapuminen kesti anteeksiantamattoman kauan senkin jälkeen kun olimme tarjoilijalle asiasta huomauttaneet.

Myös kahvin (joka siis sinänsä oli poikkeuksellisen hyvää tummaa paahtoa) tarjoilu oli flegmaattista. Jouduimme viettämään ihan liian kauan aikaa tyhjät kupit edessämme. Kauheaa ja väärin.

Mutta juuri tällaisissa tilanteissa tippikulttuuri perustelee olemassaolonsa ja tuo edes hieman lohtua kaltoin kohdellulle asiakkaalle.

Palvelu oli sinänsä ystävällistä, mutta kun hitaus ei johtunut edes kiireestä (henkilökuntaa näytti olevan tarpeeksi) oli turhautuneisuus välillä kasvaa sietämättömäksi.

Tarjoilijan kyttäämisen sijasta olisin paljon mieluummin
halunnut keskittyä New York Timesin sunnuntainumeroon (jossa muuten oli aivan hillitön juttu Brion Gysinin ja William S. Burroughsin näkymättömyyskokeista!)

Mutta, lopetetaan tämä arvio kuitenkin positiivisesti: Paikka oli viihtyisä, ilmeisen suosittu ja ruokalista monipuolinen. Kyllä menen toistekin, jos niille kulmille nälkäisenä osun, mutta en nyt varsinaisesti ala pelkästään ravintolan vuoksi hoodeille hakeutumaan.

Suositellaanko vegaaneille: Kyllä, ruoan vuoksi. ainakin Manun ruoan. Ei palvelun.
226 Thompson St, New York, NY 10012
(between Bleecker St & 3rd St)
Ma-pe 11.30-23
La 11-23
Su 11-22
http://www.quantumleaprestaurant.com/

Kommentoi