De Vliegende Schotel, Amsterdam, 4.9.10

MANU: Hollannin kieli on vaikeaa, muttei se oikeasti näin vaikeaa ole. Emme tai ainakaan minä en saa millään aivojani ja kieltäni taipumaan De Vliegende Schotelin ympärille koko Amsterdamin-reissun aikana, eikä sen jälkeenkään. Puhumme vain ”Lentävästä lautasesta.” Kirjoitan tähän kuitenkin harjoituksen vuoksi De Vliegende Schotel katsomatta mallia mistään. De Vliegende Schotel. Perinteinen, pitkään pystyssä pysynyt kasvisravintola […]



MANU:
Hollannin kieli on vaikeaa, muttei se oikeasti näin vaikeaa ole. Emme tai ainakaan minä en saa millään aivojani ja kieltäni taipumaan De Vliegende Schotelin ympärille koko Amsterdamin-reissun aikana, eikä sen jälkeenkään. Puhumme vain ”Lentävästä lautasesta.”

Kirjoitan tähän kuitenkin harjoituksen vuoksi De Vliegende Schotel katsomatta mallia mistään.

De Vliegende Schotel.

Perinteinen, pitkään pystyssä pysynyt kasvisravintola sijaitsee Jordaanin idyllisellä alueella, Amsterdamin keskustan pohjoispuolella. Jordaanin kanavaviidakosta ja pikkubaaritaivaasta on kuitenkin poikettava pitkälle ja amsterdamilaisittain monotoniselle asuinkadulle ja käveltävä sitä niin pitkään että usko meinaa loppua.

Mutta siinä se lopulta on, ja aukikin se on, keskellä melkein lähiömäistä asutusta, meidän silmiimme jotenkin aika epätodennäköisessä paikassa.

Lentävä lautanen on ihastuttavan ruhjuinen hippipaikka sellaisella villapaita ja rastoittunut parta –tyyppisellä tavalla. Jos pitäisi ajatella kasvisravintolaa Amsterdamissa, mielikuva olisi kutakuinkin tällainen.

Puisia pöytiä, joiden ympärilla puisia tuoleja, myymässä hipin oloinen miekkonen, kokkaamassa sama mies ja lisäksi punkkarin oloinen tyttö.

Ruokaa saa todellakin odotella, muttei sekään haittaa. Olemme lomalla eikä tämä ole mikään terveysintoiluun hurahtanut Los Angeles. Punaviiniä siis saa. Se on edullista, eikä mitään huippuhyvää, mutta ihan sama. Juon useita lasillisia.

Ja alkupalamme, guacamolea ja sinisiä maissilastuja tulee sentään suhteellisen nopsasti. Guacamole on tuoreista aineksista juuri meille tehtyä, tietysti.

Ruokalistalla on kaikenlaista hassunkuuloista, esimerkiksi lautasellinen borneolaisen sademetsän antimia, josta Julle saa kertoa tarkemmin. Minulle tulee marokkolainen lautanen. Ruokalistan kuvauksen mukaan siinä on kasviksia, kikhernettä ja tahinia, mutta itse asiassa siinä on vähän kaikenlaista. Annos on melkein huvittava. Se on niin moniulotteinen ja –puolinen kuin se mitenkään voi olla olematta hahmoton sekasotku. Hippimäistä aistien bakkanaalia tämäkin (hippimäisyys on minulle pelkästään positiivinen määre, tähdennän).

Kuva kertoo enemmän kuin tällaisen ruoka-amatöörin muistelot. Kikherneistä on tehty ruokaisa salaatti sotkemalla ne vihreisiin papuihin, tiesmihinpapuihin, paprikaan, tomaattiin ja peräti bataattiin. Aivan mahtavaa! Lautasella on myös kurkkua, kurkku-tomaatti-itu-salaattia, porkkanaraastemaista salaattia, vielä kahta erilaista papuhässäkkää ja todella tulisesti maustettua tomaattikastiketta. Onko minut huijattu syömään taas elävää ravintoa, mietin.

Ai niin, sitä tahinia ja leipää löytyy, toki.

Ihan perusvaatimattomista aineksista on siis laadittu moniulotteinen ja todella iso annos. Pidän, paljon.

Humallun, aika paljon.

Päivitän Facebookiin, etten muistanutkaan, miten paljon rakastan Amsterdamia.

Nyt on hyvä jatkaa baarikierrokselle Jordaanin ytimeen.

JULLE:
Minusta oli oikein mukava kävellä tuolla asuinalueella.

Kaduxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxdlla* heilui viheltäviä amsterdamilais-isiä jälkikasvuaan ilmassa kieputellen. Aijai miten rentoa!

Mutta Lentävässä lautasessa sitä rentoa vasta olikin!

En voinut olla tilaamatta annosta, jonka nimi oli ”Vegetabledish from the rainforest in borneo”. Annos (12 €) kuulosti raikkaalta ja värikkäältä.
Alkuruoaksi oli kokeiltava amsterdamilaisversiota guacamolesta ja tortillachipseistä. Hyvinhän se maistui.

Onneksi tilasimme alkuruoat, sillä jouduimme odottamaan pääruokaamme säädyttömän kauan viileällä ikkunanvieruspaikallamme. Ei silti, että odotus olisi meistä kiukkuisia tehnyt, lomallahan tässä oltiin ja henkilökuntakin oli rennon ystävällistä.

Asiaa auttoi huokeahko Merlot, jota sitten joutessamme siinä maistelimme lasin jos kolmannenkin.

Ruokaa odotellessa oli aikaa myös katsella seinillä riippuvia öljymaalauksia ja lähettää tekstari ufoihin erikoistuneelle harrastelijataiteilijaystävälleni: ”Olen löytänyt täydellisen paikan debyyttinäyttelyllesi”

Kuten Manukin tuossa edellä jo vihjasi, pääruoka-annokset, kun ne lopulta saapuivat, olivat vallan riemastuttavia: lautanen todellakin oli runsas kuin borneolainen sademetsä. Erilaisia värejä valtavana kekona. Bulgurin kanssa tarjoiltu, mausteseoksessa paistettu ja vihannesten kanssa kookosmaidossa keitetty tempeh ja cashewpähkinät maistuivat ja täyttivät. Tosin oli siinä ja siinä, oliko annokseen tungettu liikaa kamaa, maut tuntuivat mössööntyvän. Hyvin maustettu annos oli. Runsaasta ja kirpeästä salaatista iso plussa.

Vaikka Lentävä Lautanen ei mieleenpainuvimpia kulinaarisia elämyksiä tarjonnutkaan, hyvä mieli siitä kuitenkin jäi.

*) Sylvi-kissan kontribuutio Hyvään Kurkkuun

Suositellaanko vegaaneille: Ehdottoman vahvasti
Nwe Leliestraat 162-168
1015 HE Amsterdam
Ma-su 16-23.30
http://www.vliegendeschotel.com/

Kommentoi