Babycall

"Eräänä yönä Anna herää pahimpaan painajaiseensa, kun itkuhälyttimestä kuuluu kirkumista ja tappelun ääniä."

Norja–Ruotsi–Saksa 2011
O: Pål Sletaune
N: Noomi Rapace, Vetle Qvenild Werring, Kristoffer Joner
K16
Julkaisu 20.4.2012

 

 ★★★☆☆ 

 

Minä suojelen sinua kaikelta.

Ovet lukkoon, verhot kiinni. Ei puhelinta. Anna (Noomi Rapace) on päässyt turvaan väkivaltaista miestään 8-vuotiaan poikansa Andersin (Vetle Qvenild Werring) kanssa sosiaaliviraston järjestämään asuntokompleksiin. Hysteerinen äiti pelkää poikansa hengen puolesta niin paljon, että poika ei saa nukkua edes omassa huoneessaan. Eikä poika varmasti mene kouluun, jos se on äidistä kiinni. Sosiaalityöntekijät lupaavat Annalle, ettei pojan isä saa tietää uuden asunnon osoitetta eikä pojan koulua. Kouluun menemättä jättäminen kun ei ole vaihtoehto ala-ikäiselle lapselle.

Vasta hankittuaan itkuhälyttimen, jolla valvoa lastaan jatkuvasti, Anna antaa poikansa nukkua omassa huoneessa. Eräänä yönä Anna herää kuitenkin pahimpaan painajaiseensa, kun itkuhälyttimestä kuuluu kirkumista ja tappelun ääniä. Hän ryntää hädissään poikansa huoneeseen ja löytää lapsensa sikeästi unessa. Itkuhälytin poimii taajuutta jostain toisesta asunnosta, selittää elektroniikkaliikkeen myyjä Helge (Kristoffer Joner) ilmiön taustoja Annalle. Helge kiinnostuu hauraanoloisesta Annasta ja tarjoaa hänelle ymmärrystä, koska Anna muistuttaa Helgeä hänen omasta äidistään. Näin alkaa sosiaalisesti kömpelön miehen ja ystävää kipeästi kaipaavan naisen välinen erikoinen ystävyys.

Itkuhälytin poimii lisää toista taajuutta, ja pian Anna on kuulemansa mukaan todistanut talossa tapahtuneen lapsenmurhan. Kun hän näkee autotallissa miehen, joka kantaa ruumista muistuttavaa säkkiä autoon, saa Annan teoria lisää tuulta siipiensä alle. Mutta ulkopuolisten tahojen on vaikea uskoa mielenterveytensä kanssa painivaa äitiä.

Samaan aikaan heidän perheensä tilannetta arvioivat sosiaalityöntekijät pudottavat pommin; perheen tapaus on päätetty laittaa uudelleenkäsittelyyn todisteiden puuttuessa ex-miehen väkivaltaisuudesta. Annan todellisuuden seinät alkavat murtua viimeistään siinä vaiheessa, kun Anders kertoo isänsä käyneen tapaamassa häntä koulussa. Heidät on löydetty.

Lohduton norjalaistrilleri on ahdistavaa katsottavaa. Vainoharhaista äitiä näyttelevä Noomi Rapace tekee niin vakuuttavan roolityön, että hahmoa käy sääliksi. Elokuvan juoni yllättää katsojan, kun vainoharhainen asetelma kääntyy lopulta päälaelleen; mikä on totta ja mikä ei? Loppu on katsojalle täydellinen yllätys.

 

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi