Barbara Steele palasi valkokankaalle

Sylvi katsoi kauhukuningattaren paluuleffan The Butterfly Room ja pari muutakin Night Visions -festivaalin filmiä.

Sylvi katsoi kauhukuningattaren paluuleffan The Butterfly Room ja pari muutakin Night Visions -festivaalin filmiä.

Tästä torstaista sunnuntaihin jatkuva Night Visions -festivaali esittää jälleen viehättävän vinksahtanutta uutta ja vanhaa elokuvaa. Skaala ulottuu Hollywood-toimintaleffa Haywiresta kotimaiseen zombie-uutuuteen War of The Dead, vallattomaan kung-fu-toimintaan ja vaikkapa Fu Manchun vintage-pulppiin.

Sylvi katsoi ja arvioi festivaalin tarjonnasta ennakkoon käsiinsä saamansa elokuvat. Gina Caranon pääosittama Haywire (Bio Rex to 21.00) saa kaupallisenkin ensi-iltansa jo perjantaina, ja sen arvion voi lukea täältä.

 

THE BUTTERFLY ROOM
(USA-Italia, 2011)
O: Jonathan Zarantonello
N: Barbara Steele, Ray Wise, Erica Leerhsen, Heather Langenkamp, Ellery Sprayberry

 ★★☆☆☆ 

1960-luvulla Mario Bavan ja Roger Cormanin elokuvista kauhuikoniksi noussut Barbara Steele on losangelesilaisessa kerrostalossa asusteleva, perhosia keräilevä kummallinen vanharouva Ann. Monia aikatasoja ihan näppärästi limittävässä tarinassa Ann tutustuu 11-vuotiaaseen Alice-tyttöön, ja alkaa antaa tälle yksityisopetusta. On koko ajan selvää, että Annin menneisyydessä on monenlaista mätää, ja että naisen perhoskammiosta löytyy kammottavia salaisuuksia.

Jonathan Zarantonellon ohjaus on kuin 2010-luvulle siirretty viidenkymmenen vuoden takainen b-kauhuleffa. Steele kannattelee paluuroolissaan elokuvaa sekä karismalla että silkalla taidolla, mutta niin huoltomiestä esittävä Ray Wise kuin muutkin aikuissivuroolien näyttelijät tuntuvat olevan vähän pihalla siitä, että kuinka tosissaan tässä nyt pitäisi olla.

Se ei tällaisessa halpispastississa vielä haittaisi. The Butterfly Roomin ongelma on ennemminkin se, ettei tarinaan sisäänkirjoitettu psykologinen ja psykopatologinen jännite välity katsojalle oikein mitenkään. Näin Zarantonellon leffa jää kepeäksi ja toki helposti katsottavaksi tyyliharjoitelmaksi.

Kino Engel pe-la-yö 13.-14.4. klo 23.15, la-su-yö 14.-15.4. klo 05.30. Ohjaaja Zarantonello on paikalla esityksissä!

 

LAST DAYS HERE
(USA 2011)
O: Don Argott, Damian Fenton

 ★★★★½ 

Vuonna 1971 perustettu Pentagram on Black Sabbathin veroinen doom-jyrä, jonka ura ei kuitenkaan koskaan johtanut lähellekään Sabbathin veroista sukseeta. Don Argottin ja Damian Fentonin uskomattoman vangitseva ja kyyneliin saakka koskettava dokumenttifilmi kertoo yhtyettä fanittavan musahullu Sean Pelletierin yrityksestä saada laulaja Bobby Liebling irti huumekoukusta ja Pentagram taas keikoille ja studioon.

Kolmivuotisen projektin alkaessa Liebling on todella pahassa kunnossa. Hän asuu vanhempiensa kellarissa, esittelee märkiviä käsivarsiaan ja luulottelee pahimmaksi terveysongelmakseen ”ihoansa peittäviä loisia.” Hän sanoo käyttäneensä heroiinia 40 ja crackiakin 22 vuotta. Näky on sydäntäsärkevä, sillä miehen hyväsydämisyys ja lahjakkuus välittyvät edelleen. Uskomatonta kyllä, Bobby löytää pian parikymppisen heilan, rakastuu ja muuttaa tämän luokse asumaan. Huumeidenkäyttökin ainakin radikaalisti vähenee.

Pelletierin pelastusoperaatio on kuitenkin vasta alussa. Muutaman kuukauden päästä tyttöystävä on tiessään ja Bobby vankilassa. Täysin absurdit yllätykset seuraavat toisiaan hiljalleen kohti valoa kiertyvässä dokumentissa.

Pentagramin musiikki on mahtavaa jytää, mutta vaikkei se nappaisikaan, dokumentin uskoisi silti kiinnostavan inhimillisenä selviytymistaisteluna ja ystävyyden voiman ylistyksenä.

Bio Rex la 14.4. klo 18.00

 

RED TEARS
(Japani 2011)
O: Takanori Tsujimoto
N: Yuma Ishigaki, Natsuki Kato, Yasuaki Kurata, Ayaka Morita

 ★★☆☆☆ 

Esimerkiksi Rakkautta ja anarkiaa -festiaaleilla on joutunut usein katumaan, kun on hölmöyksissään osunut katsomaan Takashi Miiken tai jonkun vastaavan japanilaisrevittelijän genresekasotku-irroitteluita. Takanori Tsujimoton kung-fu-poliisi-sarjamurha-hirviö -leffa on aika lailla samaa kamaa. Juoni on kuin seitsemänvuotiaan poikani kirjoittama (mutta tääpä olisikin hirviö! Mutta tääpä jaksaakin pysäyttää vaikka auton kädellään!), näytteleminen parhaimmillaankin heikohkoa ja huumorikin keskittyy verisiin irtopäihin. Leffan rikosetsivät ovat huvittavan nuorta porukkaa, mikä tuo ihan sympaattisia mielleyhtymiä lukiopoikien tee-se-itse -kauhuleffoihin.

Yleisönsä näille huonon maun ylistyksille tietenkin Night Visionsista löytyy. Sylvi siis suosittelee, tavallaan, jos tiedät tällaisesta huumorhassuttelusta nauttivasi.

Bio Rex pe 13.4. klo 17.00

Night Visionsin torstai-illan festariklubista voi muuten lukea täältä.

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , ,

Kommentoi