Flypaper

"On tarpeeksi epätodennäköistä, että samaan pankkiin sattuisi kaksi ryöstöporukkaa samaan aikaan, mutta aikalukolla suljetussa rakennuksessa alkaa vielä riehua sarjamurhaaja."

(USA 2011)
O: Rob Minkoff
N: Patrick Dempsey, Ashley Judd
Julkaisu 23.3.2012

 ★★☆☆☆ 

Epäuskottavuudella on rajansa. Flypaper ylittää ne.

Yksi pankki, kaksi ryöstökoplaa, sekalainen joukko panttivankeja. Lähtöasetelmat ohjaaja Rob Minkoffin (Leijonakuningas, Kummituskartano) veijarihenkiselle rikoskomedialle ovat lupaavat. Elokuvan mielenkiintoa lisää se, että käsikirjoituksesta vastaavat Jon Lucas ja Scott Moore, jotka tunnetaan parhaiten huippumenestyneiden Kauhea kankkunen -komedioiden kynäilijöinä.

Ensimmäisten parinkymmenen minuutin jälkeen on kuitenkin selvää, että käsissä on syystäkin suoraan dvd:lle päätynyt tusinatuote, joka aliarvioi katsojaa oikein olan takaa. Pahimmat kuopat ovat idioottimaisessa juonessa, jonka käänteet koettelevat hyväuskoisimmankin sietokykyä.

Samaan pankkiin astelee siis samaan aikaan kaksi ryöstökoplaa, joista toinen on teknologiakeskeinen ammattiryhmä (Mekhi Phifer, Matt Ryan ja John Ventimiglia) ja toinen liipasinherkkä junttikaksikko (Tim Blake Nelson ja Pruitt Taylor Vince). Panttivangeiksi jää muutamia asiakkaita ja pankin henkilökuntaa, joista keskeisimpiä ovat neuroottinen Tripp (Patrick Dempsey) ja häämatkaa suunnitteleva Kaitlin (Ashley Judd).

Tripp ryhtyy neuvottelijaksi rosvojoukkioiden välillä ja pian onkin jo päätetty, että ammattilaiset saavat kassaholvin sisällön ja juntit tyytyvät seteliautomaatteihin. Kuvio monimutkaistuu kun selviää, että joku listii paitsi panttivankeja myös rosvoja.

On tarpeeksi epätodennäköistä, että samaan pankkiin sattuisi kaksi ryöstöporukkaa samaan aikaan, mutta kun aikalukolla suljetussa rakennuksessa alkaa vielä riehua sarjamurhaaja, eivätkä naapuriyritykset tai kadulla kulkijat ole moksiskaan äänekkäistä räjähdyksistä tai tulitaistelusta, mennään katsojan kusetuksessa hyvän maun rajojen yli railakkaasti.

Käsikirjoittajat ansaitsevat kiitosta siitä, että kohtaukset on maltettu pitää lyhyen tehokkaina ja pääparin väille on kehitetty nasevaa replikointia. Myös muutamat sympaattisen hullut sivuhahmot pitävän ennalta arvattavan ja järjettömästi polveilevan tarinan edes jollain tasolla kiinnostavana. Ainoa silmiinpistävä näyttelijä on Greyn anatomia -sarjasta tuttu Dempsey, jonka hysteerinen ja ylinäytelty riehunta alkaa ärsyttää jo ensimetreillä.

Parasta elokuvassa on sen lyhyys ja johdonmukainen kaoottisuus.


 

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi