Lesboelämää Osa 1. Lepakoiden yö

"Lesboille järjestetään Helsingissä ympäri vuoden ihan kivasti klubeja. Seuraavassa läpileikkaus tästä tarjonnasta."

Teksti: Jasmin Gröhn

Jasmin Gröhn ja Elisa Helenius kirjoittavat tällä palstalla kolumneja lesbokulttuurista.

Moni hetero, toisella paikkakunnalla asuva ja jopa Helsingissä asuva tietämätön lesbo on kysellyt minulta Helsingin lesboyöelämästä. Jostain kumman syystä en ole koskaan lukenut kenenkään analyysia aiheesta, joten päätin kirjoittaa sellaisen itse. Aihe on luonteva, sillä olen viime vuosina käynyt aktiivisesti kaikilla lesboklubeilla ja homobaareissa.

Aloitetaan tarkastelemalla sitä kaikkien tietämää valitettavaa faktaa, että Helsinkiin ei ole siunaantunut yhtään lesbobaaria. On joitakin sekabaareja, joihin ovat tervetulleita sekä miehet että naiset kuten DTM ja Nallebaari. Se ei tosin kauheasti lohduta, nyt kun aika uutukainen heteroille ja homoille suunnattu sekabaari Jenny Wookin suljettiin loppusyksystä ja homoystävälliseksi heterobaariksi vuosien varrella muuttunut Lost & Found puolestaan lokakuun alkupuolella.

Ikuinen epäreiluus homo/lesbobaari-jaossa näkyy myös Helsingin homoskenessä. Miehille on monia baareja; Mann’s Street, Hercules, Fairytale, Hugo’s Room sekä Fenix. Helsingissä on myös kaksi homoystävällistä kahvilaa, Kallion Kulma-Café (kesäisin Bearpark) ja Kampissa helmikuussa 2012 avattu kuppila Café Cavalier. Itse olen käynyt vain kerran Kulmassa ja sakki vaikutti sekalaiselta. Cavalierissa vierailemani kerrat ja vielä useammin kävelyreissuni paikan ohi taas ovat saaneet minut panemaan merkille, että kävijäkunta on miespainotteista.

Miehille sitä vain on tarjontaa enemmän, mutta ei tämä elämä ole onneksi täysin epäreilua lesbojakaan kohtaan. Lesboille järjestetään Helsingissä ympäri vuoden ihan kivasti klubeja. Seuraavassa läpileikkaus tästä tarjonnasta. Mitä tapahtuu, missä ja kuinka usein? Aloitetaan katsaus sieltä, missä on eniten kuhinaa joka kuukausi – tai vähän harvemmin. Mainittakoon vielä, että artikkelin ajankohtaisuuteen vedoten en käsittele mitään klubitoimintaa ennen vuotta 2007 tai pieniä tapahtumia, jotka ovat sen jälkeen vain muutaman kerran nostaneet päätään ennen lopullista katoamistaan.

Peijakas!
Havaintoni mukaan suosituin klubi, jossa lesbot tällä hetkellä käyvät on Peijakas!. Ennen Kallion Mustassa Kissassa ja nykyään Pacificossa kerran kuussa järjestettävä Peijakas! ei ole suoranaisesti lesboklubi, mutta silti lesbot tapaavat siellä käydä. Todellisuudessa Peijakas! on queer-feministinen klubi, joka on avoin kaikille jotka eivät halua määritellä itseään tiukkojen standardien mukaan. Heteroitakaan ei katsota pahalla, kunhan käytös on muita kunnioittavaa.

Peijakas! saavutti välittömästi suuren suosion ilmestyttyään skeneen lokakuussa 2009. Pieni Musta Kissa oli kerran kuussa tupaten täynnä ja jengiä tulvi baariin vaikka istumapaikan saanti illan aikana oli hyvin epätodennäköistä. Hulluinta oli, että tungos ei tuntunut ketään haittaavan – päinvastoin, siinä oli oma viehätyksensä! Kaikista klaustrofobisimmat karsiutuivat pois menosta. Peijakas! on viime vuosien aikana muuttunut muutamia kertoja vuodessa SuperPeijakkaaksi, jota on pidetty Kallion Club Libertessä. SuperPeijakas! tuo DJ:iden lisäksi taloon aina bändejä queer-skenen eri laidoilta ja ulkomailta asti. Peijakkaan! järjestäjien mukaan SuperPeijakas! on tällä hetkellä tauolla, kunnes se saa uuden pitopaikan.

L-World
Joka toinen kuukausi DTM:ssä järjestetään Kristiina Puukon emännöimät L-World -naistenbileet, joihin miehillä ei ole mitään asiaa. Bileissä on joka kerta joku teema; Kabaree, Vankila, Burleski, Villi-Länsi ja Urheilu, tässä vain muutamia mainitakseni (ensi kerralla, 27. huhtikuuta juhlitaan otsikolla Heja Sverige). Bileissä on aina teeman mukainen dresscode, joka ei tosin ole pakollinen. Jokaisella kerralla on myös erilaisia teemaan sopivia live-esityksiä, ja näissä bileissä on nähty jos jonkin sortin hypnotisoijaa, miekannielijää, bändiä, tankotanssijaa ja akrobaattia. Ilta ei myöskään ole täydellinen ilman kilpailua, johon yleisö voi osallistua ja voittaa itselleen lisää juotavaa. Pippalot vetävät talon täyteen melkein poikkeuksetta aina tungokseen asti.

Mummolaakso
Mummolaakso ry järjestää bileitä naisille monta kertaa vuodessa. Tosin aina kun edes mainitsen muille lesboille Mummolaakson bileistä, on reaktio sama: ”eikös se ole vanhemmille lesboille?”. Tämä kuva suurimmalla osalla lesboista tuntuu olevan. Täytyy tässä myöntää, että itsellänikin on ollut sellainen kuva jo pitkään ja siksi en ole kertaakaan uskaltautunut käymään kyseisissä bileissä.

Keskustelin kuitenkin viime syksynä Mummolaakso ry:n hallituksen varapuheenjohtajan kanssa, ja hän selvensi että Mummolaakson bileet ovat suunnattu naisille kahdestakympistä ylöspäin. Käsitin, että ikähaitaria on viime aikoina venytetty juuri nuoremman porukan suuntaan. Vaikka siis et olisi keski-ikäinen, rohkeasti vain klubille! Klubia järjestetään yleensä Ravintolalaiva Wäiskissä, Bottalla tai Ravintola Laulumiehessä.

Priden naistenbileet
Kesäisin lesboja hemmotellaan vuoden superbileillä eli Priden Naistenbileillä, jotka nykyään järjestetään Ravintola Kaivohuoneella. Viimeisen parin vuoden aikana bileisiin myytyjen lippujen määrä on ylittänyt 2000 kappaleen rajan. Nämä ovat todellakin aivan massiiviset megabileet, joissa on DJ:den lisäksi aina liveohjelmaa ja eri artistien esiintymisiä.

Vinokinon klubit
Homo- ja lesboelokuvan festivaali Vinokino tuo oman tarjontansa klubiskeneen joka syksy. Viime vuosina isoimmillaan jopa viidessä eri kaupungissa järjestettävä festari tuo aina mukanaan ainakin muutamat bileet per festivaaliviikko. Tarjontaa on miehille sekä naisille. Myös extra-Peijakas on järjestetty kahtena edellisenä vuotena yhteistyössä Vinokinon kanssa Helsingissä. Tämä tarkoittaa Peijakkaan kalenterissa, että se järjestetään kaksi kertaa Vinokino-kuukautena.

Utopia
Tarjolla on myös klubitoimintaa ilman päihteiden nauttimista. Päihteetön, esteetön ja ikärajaton queer-klubi Utopia aloitti Helsingissä nuorisokeskus Hapessa helmikuussa 2011. Klubi venyttää osallistumisen rajoja, tilat on valittu niin että myös liikuntarajoitteiset voivat osallistua. Klubia on järkätty tämän kolumnin ilmestymiseen mennessä neljä kertaa.

Burleski-bileet
Eräs lesboystäväni valotti minulle, että nykyään Helsingin burleskibileissä käy paljon lesboja. Ensimmäiset Helsinki Burlesque Festivalit pidettiin ravintola Kaisaniemessä helmikuussa 2008. Festari on vakiintunut jokavuotiseksi, ja se järjestetään nykyään joka helmikuu kulttuuriareena Gloriassa. Tänä vuonna festivaalin teema oli osuvasti ”Sateenkaari”. Lesboja viehättää burleskin estetiikka, seksuaalisuus ja sukupuoliroolien kyseenalaistaminen. Myös monet burleski-esiintyjät ovat lepakoita.

Jo lopettaneet ja mahdollisesti lopettaneet
Moni klubi on viime vuosien aikana lopettanut tai kadonnut jonnekin, esimerkiksi HeSetan naisille aiemmin monta kertaa vuodessa järjestämä Hehku-klubi, josta en ole kuullut sen jälkeen kun vuosi 2010 vaihtui vuodeksi 2011 Ravintola Kaisaniemessä Hehkun uudenvuodenbileissä. Varmistusta Hehkun lopettamiselle en ole saanut mistään virallisesta lähteestä.

Vuonna 2008 Pacificossa startannut I <3 Lesbians -klubi ei myöskään pitkään pyörinyt, ja on järjestäjiensä mukaan lopullisesti haudattu.

Myös DJ Miia Magian järjestämä Club Kissalaakso katosi vuoden 2010 jälkeen. Lesbojen suosima klubi aloitti vuonna 2007 Semifinalissa ja viimeinen Kissalaakso oli joulukuussa 2010 Jenny Woossa.

Jenny Woo houstasi muitakin klubeja, joissa lesbot viihtyivät. Marraskuussa 2010 klubilla starttasi naistenkubi Tjejklubben. Klubi ehdittiin järjestää joka toinen kuukausi kesään 2011 asti.

Toukokuussa 2011 Jenny Woossa starttasi queerklubi Salva Mea, joka oli suunnattu sekä miehille että naisille. Klubi loppui, kun Jenny Woo sulki yllättäen ovensa syksyllä 2011.

Pari naisille suunnattua festaria on myös kadonnut skenestä. Nämä festarit toivat muun ohjelmansa ohella klubeja naisille. Lesbinen kulttuurifestari Tribadien Yöt ja Päivät nosti päätään edellisen kerran vuonna 2009, mutta sen jälkeen siitä ei ole kuulunut mitään. Myös kansainvälisesti tunnettu konsepti Ladyfest eli poliittinen musiikki- ja taidefestari naisille, ehdittiin nähdä Suomessa vain kaksi kertaa, vuonna 2007 ja 2009, jonka jälkeen niitä ei ole täällä järjestetty.

Tulevaisuus
Lesboklubeja ei ole siis liikaa, ei edes tarpeeksi. Itse olen kovasti miettinyt, että haluaisin perustaa uuden kuukausittaisen lesboklubin Helsinkiin.

Oletko näiden piirien musiikkimausta selvillä oleva DJ, joka haluaa tarjota lesboille jotain vaihtoehtoista? Täällä toinen DJ etsii sinua. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Sylvin toimitukseen! Lesbian phonetree – work your magic!

Pääkuva: Heidi Humina

L-World -kuva: Ömer Acar

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Kommentoi