Martha Marcy May Marlene

"Elizabeth Olsen vakuuttaa sekä avosydämisenä nuorena että viittä vaille valmiina mielenterveyspotilaana."

(USA 2011)
O: Sean Durkin
N: Elizabeth Olsen, John Hawkes, Sarah Paulson, Hugh Dancy
Ensi-ilta 6.4.2012
K16

 ★★★★☆ 

Sisäsiittoisen kultin luota ei palata entisellään Sean Durkinin vahvassa debyyttielokuvassa.

Kauhuelokuvissa on jotain turvallista verrattuna realistisiin jännitysdraamoihin. Kauhu usein liioittelee, kärjistää ja tekee pahasta demonista, sellaista, jota normaalisti tapaa vain elokuvamaailmassa. Martha Marcy May Marlenen kohdalla paha on lihaa ja verta, tuttu Alibin sivuilta ja painajaisistasi.

Tämä tekee pienimuotoisesta elokuvasta pelottavan. Psykologinen jännäri kertoo nuoresta naisesta Marthasta (Elizabeth Olsen), joka pakenee maaseudulla majaa pitävän kultin luota. Kultin karismaattinen johtaja Patrick (John Hawkes) ei pukeudu huppuun ja uhraa vuohia vaan siittää poikia, jotka tuovat yhteisöön elämässä eksyneitä nuoria naisia potentiaalisesti siittämään lisää poikia.

Takaumien kautta opitaan, että kovia kokenut Martha löytää yhteisöstä aluksi suojan. Farmin työt, ikäisten huolenpito ja johtajalta saatu huomio saavat Marthan tuntemaan itsensä tärkeäksi. Pikkuhiljaa katsojallekin kuitenkin selviää, miksi Martha alkaa epäillä uuden perheensä hyvää tahtoa.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Sean Durkin on voittanut esikoispitkällään kriitikoiden palkintoja. Pieni budjetti on pistetty toimimaan tarinan hyväksi. Kerronta on verkkaista, kameratyö intiimiä ja tapahtumapaikkoja on oikeastaan vain kaksi: Marthan siskon (Sarah Paulson) ja hänen miehensä (Hugh Dancy) kesähuvila, jonne nuori nainen pakenee yhteisöä, sekä farmi, jossa Martha ristitään Marcy Mayksi.

Siinä missä kesähuvilan Martha on rikkinäinen, alati pelokas nuori nainen, Marcy May on avoin ja kiintymystä kaipaava tyttö. Hahmon kaksi puolta kuroutuvat yhteen pitkin elokuvaa, samalla kun tosi ja vainoharha sekoittuvat Marthan ja katsojan päässä.

Elizabeth Olsen ja John Hawkes ovat pääosissa sanan kaikissa merkityksissä. Olsen vakuuttaa sekä avosydämisenä nuorena että viittä vaille valmiina mielenterveyspotilaana. Toisia saattaa ärsyttää Marthan mutkattoman ruumiillisuuden korostaminen, joka kameran jatkuvalla kropan kuvaamisella lähentää Martha Marcy May Marlenea eksploitaatioelokuviin. Tarinan kannalta ruumiin alleviivaaminen ei kuitenkaan ole aivan epäoleellista.

Hawkesin ansiota on, että perhekultin yhtenäisyys on uskottavaa. Miehen julma karisma muistuttaa Mansonista (Charlesista, ei Marilynistä), ja harkitusti osoitettu hellyys vain korostaa johtajan kieroutuneisuutta. Patrickiin on helppo uskoa, ja siksi häntä on myös helppo pelätä. Toisin kuin jotain raitapaitaan pukeutunutta kynsiveikkoa.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi