Nader ja Simin: Ero

"Lapset tuovat tarinaan tiukemman vaatimuksen totuudesta. Valehtelu kun on helpompi selittää itselleen kuin lapselleen."

(Jodaeiye Nader az Simin, Iran 2011)
O: Asghar Farhadi
N: Peyman Moadi, Leila Hatami, Sareh Bayat, Shabab Hosseini, Sarina Farhadi
Julkaisu 14.4.2012

 

 ★★★★½ 

 

Mustan ja valkoisen välillä on laaja harmaan spektri.

Elokuva alkaa oikeusviranomaisen luota. Simin (Leila Hatami) haluaa eron miehestään Naderista (Peyman Moadi), joka ei suostu muuttamaan ulkomaille, sillä hän joutuisi jättämään Alzheimeria sairastavan isänsä kotimaahan. Siminin mukaan perheen teinitytär Termeh (ohjaajan tytär Sarina Farhadi) saisi paremmat eväät elämään muualla kuin Iranissa.

Molemmat ovat oikeassa ja väärässä. Asghar Farhadin käsikirjoittama ja ohjaama draama kertookin siitä, kuinka kukin vääntää totuudesta itselleen sopivimman version. Siinä sivussa elokuva tulee valottaneeksi iranilaista yhteiskuntaa, joka ei näytä niin kaukaiselta kuin uutisissa. Ei, vaikka liberaalin keskiluokan lisäksi hahmogalleria ulottuu uskonnolliseen työväenluokkaan.

Pankissa työskentelevä Nader asuu isänsä ja tyttärensä kanssa perheen kodissa, yliopistossa opettava Simin on muuttanut äitinsä luokse. Nader joutuu palkkaamaan isälleen hoitajan, Raziehin (Sareh Bayat), mieheltään salaa töitä tekevän nuoren naisen, jolla on lapsi mukanaan. Kitkainen työsuhde johtaa pian ikäviin tapahtumiin. Ne saavat Naderin pitämään Raziehia vastuuttomana, kun taas Razieh sekä etenkin hänen miehensä Hodjat (Shahab Hosseini) päättelevät Naderin kohtuuttomaksi. Tarina etenee jälleen oikeusviranomaisille.

Lapset tuovat tarinaan tiukemman vaatimuksen totuudesta. Valehtelu kun on helpompi selittää itselleen kuin lapselleen. Farhadi on onnistunut tekemään jokaisesta hahmosta, niistä kiihkeimmistäkin, ymmärrettäviä ja omassa näkökulmassaan uskottavia. Se tekee katsomiskokemuksesta piinaavan, sillä vapauttavaa loppuratkaisua ei ole näkyvissä.

Draama pysyy loppuun saakka tiukasti koossa. Berliinin elokuvajuhlilla palkittu sekä parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin napannut elokuva pitääkin kunniakkaasti yllä vanhoillisen Iranin mainetta Lähi-idän elokuvamekkana. Elokuvaohjaajien mekaksi sitä ei voi kutsua, mutta toisin kuin jotkut kollegansa, ohjaaja Farhadi on sentään vielä saanut pitää vapautensa.

 

 

 

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi