Punkin ytimessä

”Lavalla mä oon semmonen, että vaatteet pois päältä ja rock’n’roll.”

Punkkarit ovat aitoja ja punkkarit sanovat, mitä ajattelevat. Nämä kliseet tekee todeksi Pertti Kurikan Nimipäivät ja bändistä tehty dokumentti Kovasikajuttu.

Pertti Kurikan Nimipäivien jätkät eivät ole vaatimattomia.
”Niillä oli vähän semmoinen asenne, että ilman muuta meistä tehdään elokuvaa”,
bändistä kertovan dokumentin Kovasikajutun toinen ohjaaja Jukka Kärkkäinen sanoo.
Hänen ohjaajatoverinsa J-P Passi jatkaa:
”Toka kerralla, kun mentiin paikalle kameroiden kanssa, ne jo kyseli että joko se elokuva on teillä mukana. Ja siihen kysymykseen on saatu vastata näihin päiviin.”

Valmis elokuva Kovasikajuttu saa Suomen ensi-iltansa 4. toukokuuta, mutta sitä ennen se on ehtinyt kiertää festivaaleilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ensi-illan jälkeinen palaute ei ohjaajia jännitä, varhainen vastaanotto on ollut sen verran positiivista.

Kärkkäinen ja Passi ovat pari päivää haastattelun jälkeen lähdössä Sveitsiin Visions du Réel –dokumenttifestareille. Mukaan lähtee koko bändi, mikä J-P:n mukaan helpottaa tilannetta, sillä vastaanoton sijaan ohjaajat jännittävät festivaaliesitysten jälkeisiä kyselytilaisuuksia.
”Kun näytös loppuu ja jätkät tulee sinne eteen, niin yleisö tajuaa niiden olevan ihan messissä. Jos bändi ei olisi paikalla, toiset saattaisivat arpoa, että onko tämä nyt oikein noita tyyppejä kohtaan.”

J-P ja Jukka eivät muista keskustelleensa erityisvastuusta tai eettisistä lähtökohdista kehitysvammaisia kuvatessa. Yhteiset rajat ovat heidän mukaansa löytyneet kymmenen vuoden yhteistyön myötä sekä kahden aikaisemman kehitysvammaisten kanssa tehdyn elokuvan kautta.
”Tässä tapauksessa se, miten nämä lyhtyläiset katsovat bändiläisiä, siirtyi automaattisesti meillekin.”
Lyhty on kehitysvammaisten työpaja, jonka tiloissa ja ohjauksessa bändi treenaa. J-P jatkaa Jukan ajatuksenkulkua:
”Ne on loputtoman rehellisiä sille, mitä ne työssään näkee ja kokee. Meiltäkin ne peräänkuulutti sitä, että elokuvan täytyy olla rehellinen.”

Heti Kovasikajutun alkumetreillä nähdään rumpali Toni vessassa kusella virnistelemässä, kun häntä huudellaan jo lavalle. Kitaristi Pertti mutisee pariin otteeseen itsekseen vihaavansa basisti Samia. Laulaja Kari vetää herneen nenään jalkahoitoon menemisestä.

Kovasikajuttu ei yritäkään väittää, että kehitysvammaiset olisivat erityisen aurinkoisia ihmisiä, eikä se toisaalta havittele ”aitoja punkkeja” –leimaa kohteilleen. Dokumentti uskaltaa näyttää paskat housussa ja kyyneleet silmissä, eikä yritäkään korrektisti sipsutella naurattavien kohtausten ohi.

J-P Passi ja Jukka Kärkkäinen ovat tehneet elokuvia yhdessä jo kymmenen vuotta.

Ohjaajaduo on onnistunut erinomaisesti, mutta on selvää, että varsinaisessa valokeilassa paistattelee bändi. Sylvinkin toimittaja haastattelee Kärkkäistä ja Passia vain kymmenisen minuuttia, ja kiirehtii sitten Pertti Kurikan Nimipäivien puheille.

Dokumentaristeilta pitääkin vielä kysyä, tuntevatko he jäävänsä bändin varjoon.
J-P nauraa:
”Toivottavasti jäädään, siihen pyritään. Niin kuin jätkät sanoo, se on niiden elokuva – tai itse asiassa moni niistä sanoo, että ’mun leffa’.”

Bändi muistaa kuitenkin antaa kunniaa myös ohjaajille.
”Mä tykkään, että 10 pistettä ja papukaijamerkki. Tuli hyvä leffa. Ja Mouka-filmi, joka teki ja kuvas sen, ne on hienoa porukkaa.”
Näin kiittelee Kari, bändin rujoääninen laulaja. Samilta dokumentti saa yhdeksän ja puoli.
Pertti sanoo erityisesti pitävänsä kohtauksista, joissa hän tapansa mukaan tutkii vaatteiden saumoja tai manailee basistia. Toni puolestaan onnistuu ohjaaja-kehujensa oheen ujuttamaan mainoksen bändin tulevasta ep:stä Asuntolaelämää.

Kari asuu asuntolassa, Pertti omassa kodissa, Sami samassa asuntolassa Karin kanssa ja Toni vanhempiensa luona.

Pertti Kurikan nimipäivät ei muutenkaan varo itsensä mainostamista. Ulkomaankiertueet ja keikkahurmos mainitaan.
”Kun fanit syttyy, mäkin sytyn. Mutta jos porukka ei syty, sitten mäkin oon vähän, että mitä tää oikein on… Onneksi sitä ei oo vielä tapahtunut.”
Kolme bändin keikkaa todistaneena toimittajan on helppo uskoa Samin sanoja. Ja vaikka Pertti vaikuttaa lavalla välillä hiukan jännittyneeltä, hänkin kertoo innoissaan kutsuvierasnäytännön yhteydessä järjestetystä Tavastian keikasta.
”Mä nappasin kitaran käteen ja aloin heilua kuin mielipuoli. Halusin näyttää, missä kaappi seisoo, että ketä me ollaan.”
Kari jatkaa:
”Lavalla mä oon semmonen, että vaatteet pois päältä ja rock’n’roll.”
Ja Toni summaa:
”Yleisö diggaa ja taputtaa meidät takaisin lavalle.”

Pertti Kurikan nimipäivistä on vaikea olla pitämättä. Kertosäkeet on kuin luotu yhteishoilausta varten ja soiton ajoittainen kömpelyys kuitataan valloittavilla välispiikeillä. Toisin kuin useimmilla punkbändeillä nykyään, Pertti Kurikan Nimipäivien sanoituksissa on myös yhteiskunnallisia aineksia, vähemmän epämääräistä ”systeemi kusettaa” –läppää kuin suoraan bändiläisiä ja muita kehitysvammaisia koskevia aiheita.

Olosuhteiden lisäksi bändi vihastuu välillä toisilleen. Kovasikajutussa nähdään useampiakin yhteenottoja.
Kari naureskelee kysymykselle, miten bändi on onnistunut pysymään koossa.
”Moni meistä on meinannut lähteä pois bändistä; Pertti satoja kertoja, Sami satoja kertoja, Toni ehkä yhden kerran. Mut kyllä me ollaan sitten vaan taas sovittu ja näytetty Kallelle (Pajamaa, bändin manageri), että tää bändi on pystyssä. Ja nyt kun on tuo elokuvakin, niin tän bändin täytyy pysyä pystyssä.”
Sami hiukan pehmentää:
”Nythän ei oo pitkään aikaan kukaan yrittänyt lähteä. Ja paljon johtuu siitä, että mä nään näitä jätkiä enemmän kuin omaa perhettä ja kun on pitkiä keikkarundeja ja me ollaan väsyneitä, niin sitten sanoo kaikenlaista. Mutta ei mikään bändi oo ikinä täydellinen.”

Haastattelun aikaan väsymystä ei ole ilmassa. Pertti kertoo bändin olevan lähdössä Sveitsin keikan jälkeen Torontoon. Siellä Kovasikajuttu saa Pohjois-Amerikan ensi-iltansa Hot Docs –elokuvafestivaaleilla.
Sami muistuttaa, ettei ihan koko bändi pääse mukaan.
”Karille tuli toi Arto Nyberg. Se joutuu jäämään tänne hoitamaan sitä.”

4. toukokuuta ensi-iltansa saava Kovasikajuttu palkittiin Visions du Réel -festivaaleilla tuomariston erikoispalkinnolla.

Kari Aalto Arto Nyberg –keskusteluohjelmassa 29.4. klo 19.45 TV1

Asuntolaelämää-ep:n julkaisee Airiston Punk-levyt – sitten kun se on nauhoitettu.

Pääkuva: Marianne Heikkinen 
Bändikuva: J-P Passi
Ohjaajakuva: Milla von Konow 

 

 

 

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi