Rommipäiväkirja

"Täysin virheellisesti nimetty ja markkinoitu elokuva ei todellakaan ole "viinanhuuruinen" seikkailu Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa tapaan."

(Rum Diary, USA 2011)
O: Bruce Robinson
N: Johnny Depp, Michael Rispoli, Amber Heard, Aaron Eckhart, Giovanni Ribisi
K12
Julkaisu 20.4.2012

 ★★☆☆☆ 

Hunter S. Thompsonin kirja on kääntynyt käsikirjoittaja–ohjaaja Bruce Robinsonin käsissä selkeäksi selonteoksi.

Eletään 60-lukua. Amerikkalaistoimittaja Paul Kemp (Johnny Depp) saapuu Puerto Ricoon, jossa hänet pestataan paikalliseen lehteen. Tosin hän joutuu korvaamaan kuolleen ennustajan jättämän aukon ja päätyy kirjoittamaan oikeiden juttujen sijasta hevonpaskahoroskooppeja. Kempin aisapariksi muodostuva lehden valokuvaaja Bob Sala (Michael Rispoli) esittelee toimituksen ja puertoricolaisen elämäntyylin Kempille, ja pian alkoholinkäyttöään ”runsaaksi” kuvaileva toimittaja istuu rommilasi kädessä paikallisissa juottoloissa Sala seuranaan.

Kempin elämään astuu hämärähommiin sekaantunut sikarikas bisnesmies Sanderson (Aaron Eckhart) sekä hänen miesten päät taatusti kääntävä tyttöystävänsä Chenault (Amber Heard) – ja Kempiä viedään. Varattu nainen kun käyttää kaikki vippaskonstinsa, että saisi Kempin huomion. Eikä tämä tajua olla erossa uuden ystävänsä vaimosta. Ystävät ovat pian sotapolulla, Kempillä aseenaan pian kuolevan lehden viimeinen numero, jossa hän uhkaa paljastaa miehen veronkiertokuviot.

Olipa pettymys. Täysin virheellisesti nimetty ja markkinoitu elokuva ei todellakaan ole ”viinanhuuruinen” seikkailu Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa tapaan. Vaikka molemmat elokuvat perustuvat aineiden väärinkäytöstä tunnetun gonzojournalisti Hunter S. Thompsonin kirjoihin, ovat ne kaksi täysin erilaista tarinaa. Hunter S. Thompsonin alter ego Paul Kemp on kuin kalpea ja harvinaisen selväpäinen haamuversio edustajastaan. Dramaturgiakin mättää.

Johnny Deppin täysin väritön roolisuoritus saa miettimään, miksi mies on pestattu hommaan, kun tekijät olisivat varmaan saaneet halvemmankin näyttelijän esittämään Kempiä naama peruslukemilla. Deppin lahjoja olisi varmaan tarvittu muuallakin. Elokuva tarjoaa onneksi koomista kevennystä enemmän tyhjäntoimittajaa kuin toimittajaa muistuttavan Moburgin (Giovanni Ribisi) hahmon muodossa. Vai voisitko vastustaa laitapuolenkulkijan näköistä miestä, jonka käsitys laadukkaasta vapaa-ajasta on 470-prosenttisen alkoholin kuluttaminen ja Hitlerin puheiden kuunteleminen vinyyliltä?

Elokuva saa kyllä pisteet tyylipuhtaasta visuaalisuudesta. Kauniisti värimääritelty ja hyvin lavastettu elokuva näyttää todellakin 60-luvun Puerto Ricolta. Mutta nämä asiat eivät silti pelasta kaksituntiselta tylsyydeltä.

 

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi