Titaanien raivo

"Ehkä tämä on Hollywoodin nykyistä tapakasvatusta: älä ole pahisisi, ole hyvisisi."

(Wrath Of The Titans, USA 2012)
Ohjaus: Jonathan Liebesman
Pääosissa: Sam Worthington, Liam Neeson, Ralph Fiennes
Ensi-ilta 30.3.
K12

 ★★☆☆☆ 

Voi Perseus tätä antiikkisen patsastelevaa toimintaa.

Antiikin mytologia on otollinen lähde näyttävien toimintaelokuvien pohjaksi. Nyt jumalat ja sankarit mellastavat kolmiulotteisina.

Titaanien raivo on jatko-osa kaksi vuotta sitten ensi-iltaan tulleelle, huonot arviot saaneelle mutta suositulle Titaanien taistelulle, jossa Sam Worthington tappoi muun muassa Krakenin. Se, että merihirviö Krakenilla ei ole mitään tekemistä antiikin mytologian kanssa, ei taatusti haittaa katsojia.

Tällaisen elokuvan peruskatsoja ei nimittäin odota saavansa historialuentoa. Titaanien raivo onkin kooste toisiinsa löyhästi liittyviä toimintakohtauksia, joiden yhteydet alkuperäiseen kreikkalaiseen tarustoon ovat vähintään hatarat.

Elokuvan käsikirjoitus on löperö ja hätäilevä, paikoitellen jaaritteleva ja osaksi epäselvästi motivoitu. Dialogi on järjestään patsastelevaa. Näistä puutteista huolimatta elokuva on parhaimmillaan viihdyttävä.

Romanssin puute ihmetyttää. Ennen vanhaan tällaisissa elokuvissa rakkaustarina oli yhdellä keskeisellä sijalla, nykyään poikakatsojien kai oletetaan olevan sen verran keskenkasvuisia, että sellaisen ei arvella heitä kiinnostavan. Olin jo aivan varma, että (sinänsä tarpeettomaan sivuosaan sysätty) kuningatar Andromeda on tarkoituksella hahmotettu lesboksi, jota pääosan Perseus ei kiinnosta, mutta sitten elokuvan lopussa Perseus yhtäkkiä nappaakin Andromedaa niskasta ja painaa naisen huulille pitkän suudelman.

Erikoista, mutta ehkä ajalle tyypillistä on, että koko tarina pyörii loppujen lopuksi vain isän ja lasten – käytännössä pojan – keskinäisen hyväksynnän ja rakkauden ympärillä. Elokuvan miespäähenkilöt ovat isänsä hyväksyntää kerjääviä lapsukaisia, aina Zeusta myöten, vaikka tämä kyllä hyvin tietää, että maan alle Tartaroksen muureihin haudattu Kronos on pahisten pahis. Hän varoittaa veljeään Haadesta, että Kronoksen kanssa ei pidä neuvotella. Viisas neuvo, kun muistaa, että Kronoksella oli tapana syödä omat lapsensa näiden synnyttyä.

Ehkä tämä on Hollywoodin nykyistä tapakasvatusta: älä ole pahisisi, ole hyvisisi. Vaikka tappaisitkin Minotauroksen ja syöksyisit Pegasoksella Kronoksen sisuksiin sisään Zeuksen, Haadeksen ja Poseidonin sauvoista tehty taikakalu kädessäsi.

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi