Titanic

"Leffan kolmiulotteisuus kouraisee kunnolla oikeastaan vain muutaman kerran, lähinnä kohtauksissa joissa katsotaan Titanicin kannelta alas kuohuavaan mereen."

(USA 1997/2012)

O: James Cameron

N: Leonardo DiCaprio, Kate Winslet, Billy Zane, Kathy Bates, Frances Fisher

Ensi-ilta 6.4. 2012

 ★★☆☆☆ 

Mariaanien haudasta palanneen James Cameronin olisi kannattanut panostaa henkilöhahmojen syvyyteen enemmän kuin kuvan.

Titanicin uutta kolmiulotteista painosta markkinoidaan ainutlaatuisena 3D-elämyksenä. ”On kuin olisi itse mukana matkalla”, lukee pressimateriaalissakin. No, ensinnäkään leffaan aika maltillisesti lisätty kolmas ulottuvuus ei tietenkään millään ratkaisevalla tavalla tee siitä todentuntuisempaa, koko ajatuskin on absurdi. Toisekseen, en missään tapauksessa haluaisikaan tuntea olevani mukana tällä matkalla. Sen verran pitkä ja pitkäpiimäinen tämä James Cameronin mahtimelodraama nyt uudestaan katsottunakin on, että loistoristeilijän uppoaminen tulee lähinnä valtavana helpotuksena, sitten kun lopulta tulee.

Ensikatselulla alkuvuodesta 1998 muistan vaikuttuneeni Cameronin elokuvan tavasta lomittaa Titanicin neitsytmatkan iloiseen glamourtunnelmaan aavemaisen tylyjä mustavalkokuvia merenpohjassa ikuisesti makaavan loistoristeilijän hylystä. Jos jotakin 3D-versiolta edes orastavalla mielenkiinnolla odotin, niin odotin sitä miten vaikuttavia nämä merenalaiset kamera-ajot mahdollisesti olisivat. Harmi kyllä lisäsyvyyttä ei niissä huomaa juuri lainkaan. Muutenkin leffan kolmiulotteisuus kouraisee kunnolla oikeastaan vain muutaman kerran, lähinnä kohtauksissa joissa katsotaan Titanicin kannelta alas kuohuavaan mereen.

Noin muuten korvia ja nenää painavat lasit eivät varsinaisesti helpota yli kolmen tunnin mittaista katselu-urakkaa. Kerronnan hitaus ja alkeellisuus pistävät itse asiassa silmään entistäkin pahemmin. Leonardo DiCaprion Jack on yhtä köyhä ja yhtä virheettömän hyvä kuin Kate Winsletin Rose on rikas mutta viaton. Billy Zane Rosen tulevana aviomiehenä ja kolmiodraaman kolmantena pyöränä uhkuu tahattoman koomista ja halvan luokkatietoista pahuutta. Melodraamalle olennaisen tärkeitä tunnemyrskyjä ei kerronnan laahaavuuden ja henkilöhahmojen kaksiulotteisuuden vuoksi synny. Ja jos syntyisikin, ehtimiseen taustalla ujeltava My Heart Will Go On pitää kyllä huolen lopusta.

Voi vain toivoa, että ahdistava 3D-villitys menee pian ohi, eikä elokuvateattereita enää tukita vastaavilla megaelokuvien uusversioilla. Voi myös olla varma, että turhaanpa toivoo.

 

 

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi