elokuu

Elokuu: Hääväki saapuu

EMI

 ★★☆☆☆ 

Laimeaa iskelmäräpäytystä sävelradiohin. Kesähittivaara.

Sou-taa-huo-paa-vede-tään-taas-nuot-taa…

Tuota noin.

Voitaisiinko nyt nuotan vetämisen lomassa vaikka sopia, että radiosuomifiltterin läpi vedettyjen balkanhumppavaikutteiden yhdistäminen orgaanisen kevyeen suomi-rappiin olisi sitten tässä, tällä erää ns. kuultu? Voisitteko saman tien siellä soittolistapiireissänne myös sopia, että se pakollinen vielä-on-kesää-mikä-kesähitti ei ole millään tavalla tarpeellinen tai toivottu instituutio?

Helsinkiläisräpäyttäjä Junon, reggaesuosikki Nopsajalan ja tuottaja Jonas W. Karlssonin kokoonpanon albumi on taatun tarttuvaa, kepeästi keinuvaa ja helposti sulavaa kesämusaa. Siis kesämusaa rasittavimmillaan. On sinänsä kunnioitettavaa että esimerkiksi Juno laajentaa ilmaisuskaalansa ulottumaan Lähiörotta-tylytyksestä nyt jo tällaiseen aurinkoiseen kesäiltafiilistelyyn saakka. Mutta ei voi mitään, myötähäpeämittari sojottaa punaisella jo kauan ennen loppupuolen megarasittavaa Legendaariset Levikset -vedättelyä.

Soutaa huopaa, Saatilla, Ota omena ja Tänä yön (oikeastaan kaikki biisit hämmentävästä erotiikkapuheesta koostuvaa Treffeillä -raitaa lukuunottamatta) ovat vaivattoman melodista, lupaa kyselemättä lahkeisiin tarttuvaa, tehokasta popmusiikkia. Soundillisesti kvasietnisten elementtien, pseudoiskelmän ja yksioikoisen jumppareggaen yhdistelmä tuntuu Jätkäjätkien ja GG Caravanin Suomessa kuitenkin auttamattoman laimealta, eikä lyriikoiden hampaat irvessä puserrettu höttöpäinen huolettomuus auta asiaa.

Tokihan Elokuu on yleisönsä löytänyt, että sikäli turha tälle on täällä pienlehdessä irvailla. Jos Jukka Poika ui makuusi liian syvällä synkkyyden mustassa suossa, on Elokuu mahdollisesti juuri sinun valintasi.

Kommentoi