Elokuvat tai henki

"Miten edes voin loukata jotakin, johon en usko?"
African Film Festival - Helsinki 2012 - Neither Allah nor Master director director Nadia El Fani after interview - Photo Alejandro Lorenzo 005

Tunisialaisohjaaja Nadia El Fani taistelee vapauden puolesta. Edes tappouhkaukset eivät pelota.

Kuvat: Alejandro Lorenzo

”Mitä vaikeammaksi menee, sitä enemmän haluan tehdä elokuvia ja julistaa vapauden sanomaa”, elokuvaohjaaja Nadia El Fani kertoo ja hörppää vettä Hotelli Simonkentän sohvalla. Afrikkalaisen elokuvan festivaali toi hänet ensimmäistä kertaa Helsinkiin.

Kohu syntyi El Fanin viime vuonna julkaistusta dokumentista Neither Allah, Nor Master!, jossa Tunisian vapaamieliset intellektuellit puhuvat vapauden ja maallisen perustuslain puolesta. Provosoiva tyyli oli joillekin liikaa.
”En ikinä kontrolloi, mitä sanon, ainoastaan ilmaisutapojani. Uskon, että ihmisiä pitää järkyttää.”

Siinä El Fani on ”onnistunut”. Tunisialaiset lakimiehet ovat nostaneet kuusi syytettä dokumenttia vastaan, ja islamistit ovat muistaneet tappouhkauksilla.
”Loukkaan kuulemma uskontoa ja jumalaa, kiihotan kansaa ja ties mitä. Miten edes voin loukata jotakin, johon en usko?”, ateisti pohtii.
El Fanin mukaan tunisialaisten pitäisi tajuta, ettei maallisen perustuslain puolesta puhuminen tarkoita, että olisi uskontoa vastaan. Päinvastoin.
”Demokratiassa pitää olla tilaa erilaisille mielipiteille ja niitä tulee kunnioittaa.”

Dokumentissaan El Fani esittelee fiksuja tunisialaisia, jotka pohtivat esimerkiksi, miksi ramadania pitäisi väkisin noudattaa. Sanoissa on voimaa, sillä viime syksynä islamistit hyökkäsivät elokuvan näytökseen Tunisiassa ja uhkasivat tappaa kaikki, jotka filmin näkevät.
”Poliisilla kesti puoli tuntia tulla paikalle, vaikka heidän päämajansa on parinsadan metrin päässä”, El Fani kertoo.
”Sen jälkeen elokuvaa ei ole esitetty Tunisiassa, mutta tosi moni on nähnyt sen netin kautta.”

Tunisian kansalaisyhteiskunta jatkaa vapaustaistelua. Presidentti Ben Ali kaatui jasmiinivallankumouksessa yli vuosi sitten, mutta väkivaltaisuudet sen kuin lisääntyvät.
”Juopa islamistien ja edistyksellisten välillä kasvaa, vaikka suurin osa vastustaa väkivaltaa. Tunisialaiset ovat myös oppineet, että jos haluaa jotakin pitää avata suunsa ja toimia.”

Viimeiset kymmenen vuotta Nadia El Fani on asunut äitinsä kotimaassa Ranskassa. Itseoppinut ohjaaja on kulkenut kivistä polkua. Hän oppi työskentelemällä Tunisiassa kuvanneiden ohjaajatähtien, kuten Roman Polanskin kanssa, ja perusti sitten oman tuotantoyhtiön.
”Minua kannustettin tekemään komedioita ja rahaa. Ennen vallankumousta vapauden teemaa ei elokuvissa käsitelty.”

El Fanin ensimmäinen pitkä elokuva Bedwin Hacker (2003) kertoo hakkereista ja netin voimasta. Elokuvaa on alettu ymmärtää vasta arabikevään tapahtumien jälkeen.
Nyt työn alla on elokuva, joka kertoo edellisen dokumentin jälkeen tapahtuneesta: syytteistä ja tappouhkauksista, El Fanin sairastamasta syövästä ja kuoleman läheisyydestä. Rankkaa tavaraa.

Ohjaajan työkin menee koko ajan vaikeammaksi.
”Kulutusmentaliteetti hallitsee, ja kulttuuria tuetaan koko ajan vähemmän – vaikka taiteilijat ja intellektuellit ovat tärkeintä, mitä on.”

”Olen tehnyt elokuvia 30 vuotta, enkä osaisi muuta. Ja uskon olevani oikeassa. Tosin niinhän jokainen politiikassa ajattelee”, El Fani nauraa.


LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi