Sylvin seksologi:
Sukkienvalkaisuvinkkejä mustasukkaisille

"Mustasukkaisuudenhallinnan tarkoitus ei ole kieltää itseltään ikäviä tunteita. Pikemminkin ne tulee hyväksyä osaksi omaa itseään. Se mihin kuitenkin voi vaikuttaa, on ikävien tunteiden aiheuttama käytös."

Kuvitus: Jenni Valo

On rasittavaa olla vaikea.

Totesin tämän, kun tulin traagisesti ensirakkauteni jättämäksi. Syyksi hän kertoi sen, että vaadin loputtomia todisteluja rakkaudesta. Näin jatkuvasti ympärilläni suhdettamme uhkaavia toisia naisia, jotka aiheuttivat minussa sekä raivokohtauksia että surua. Suhteen päätyttyä minulle jäi kaksi vaihtoehtoa: joko pitäisin eroa oikeutuksena riittämättömyyden tunteilleni tai pyrkisin muutamaan omaa toimintaani sellaiseen suuntaan, etten enää joutuisi samaan tilanteeseen.

Viimeisten vuosien aikana olen tehnyt systemaattista työtä oman mustasukkaisuuteni kitkemiseksi ja samalla tullut siihen tulokseen, että mustasukkaisuuden asiantuntijoita eivät välttämättä ole sen juurille pyrkivät psykoterapeutit, vaan mustasukkaiset ihmiset itse – ja etenkin sellaiset, jotka omista peloistaan huolimatta haluavat sallia kumppaneilleen vapauksia ja elämää myös parisuhteen ulkopuolella.

Yksi tällainen ihminen on kolmekymppinen Anu, joka on elänyt 10 vuotta avoimessa suhteessa kumppaninsa kanssa. Toisin kuin yleinen harhakäsitys tuntuu olevan, avoimissa suhteissa elävät, polyamoriset tai muut ei-yksiavioiset ihmiset eivät ole immuuneja mustasukkaisuudelle.

Olen koonnut Sylvin lukijoille neljän kohdan ohjelman, joilla omaa mustasukkaisuuttaan voi pyrkiä hallitsemaan. Punaisena lankana toimii idea siitä, että mustasukkaisuutta voi kohdella pakkoajatuksina, joita voi pyrkiä vaimentamaan. Neuvot eivät pohjaa mihinkään valmiiseen malliin vaan rakentuvat omille kokemuksille, Anun haastattelulle ja vuosien varrella eri lähteistä kootulle tiedolle. Avoimen suhteen ei tarvitse olla työn päämäärä – yksiavioinen suhde, jossa on helpompi hengittää, kelpaisi varmasti monelle.

Tunnista tunkeileva tunne
Mustasukkaisuudenhallinnan tarkoitus ei ole kieltää itseltään ikäviä tunteita. Pikemminkin ne tulee hyväksyä osaksi omaa itseään. Se mihin kuitenkin voi vaikuttaa, on ikävien tunteiden aiheuttama käytös. Anu kuvailee omaa prosessiaan näin: ”Aluksi saattaa jopa vastustaa ajatusta siitä, että mustasukkaisuutta voisi hallita eikä edes halua oppia, mutta kun tajuaa antaa itselleen luvan olla mustasukkainen, sitä voi alkaa työstää. Voi sanoa sille, että ’ähäkutti mustasukkaisuus, mä tiedän mitä sä yrität!’”

Olen itse temperamentiltani melko tasainen. Mustasukkaisuus kuitenkin herättää minussa alkukantaisen raivon, jonka saatan purkaa toiseen ihmiseen verbaalisina hyökkäyksinä. Sukkien sijasta minulta mustuu mieli. Raivon laukaisee usein esimerkiksi pettymys: olisin toivonut että voin viettää illan poikaystäväni kanssa kotona, mutta hän onkin jo päättänyt mennä ulos ystäviensä kanssa.

Mustasukkaisuus voi ilmetä myös vaikka pelkona, uhmakkuutena, välinpitämättömyytenä, suruna, ahdistuksena tai epämääräisenä epätoivona. Joillekin jo pelkkä entisten kumppanien maininta tai kumppanin kahvitteluhetki kiinnostavaa sukupuolta olevan ystävän kanssa aiheuttaa ahdistusta.

Mustasukkaisuutta voi kuvailla myös jonkinlaisena pakkoajatuksena: se toistuu mielessä kerta toisensa jälkeen samanlaisena ja pakottaa minut toimimaan tietyllä tavalla. Samalla tavalla kuin joudun palaamaan aina kotiin tarkistamaan jäikö silitysrauta päälle, sisäinen ääni käskee minun lähettää poikaystävälleni monitorointiviestin baariin: ”moi kulta, mulla on ollut tosi paska päivä, miten sulla menee?”

Usein ajatuksen tunnistaa mustasukkaisuuden aiheuttamaksi vasta jälkikäteen. Näitä oivalluksen hetkiä kannattaa kirjata ylös. Jos mustasukkaisuus saa toimimaan ikävästi kumppania kohtaan, syyllisyys ja häpeä voivat tehdä oman käyttäytymisen kirjaamisesta tuskallista, mutta alkuun ehkä kannattaakin ottaa nimenomaan tarkkailijan rooli ja antaa itselleen lupa myös huonolle käytökselle.

Ensimmäinen askel kohti muutosta on siis oman mustasukkaisuuden tunnistaminen. Voi kysyä itseltään miltä tuntuu olla mustasukkainen? Millaisissa tilanteissa olen mustasukkainen? Miten toimin kun olen mustasukkainen?

Etsi syyllinen
Kun on ensin tunnistanut omat heikot kohtansa ja ne tilanteet, jotka herättävät mustasukkaisuutta, voi lähteä erittelemään mikä tilanteissa tuntuu uhkaavalta: kumppanini vaihtaa minut opiskelutoveriinsa, koska tämä pelastaa maailmaa jossain tyhmässä järjestössä, josta en itse ole kiinnostunut. Ne kuuntelevat kaverinsa kanssa sitä yhtä bändiä, joka on mielestäni paska, joten tulen hylätyksi, kun en lähde keikalle (tai lähden keikalle kitisemään ja vahtimaan).

Mustasukkaisuutta aiheuttavat usein mielikuvat toisesta ihmisestä ja omat pelot siitä, mitä saattaisi tapahtua. Harvemmin kumppanini tekee todellisuudessa mitään, mikä oikeuttaisi ylireagoinnin.

Totuuden selvittäminen suhdetta uhkaavasta toisesta saattaa auttaa: ”Mustasukkaisuuden kohteen tapaaminen on helpottanut oloa, kun on paljastunut, että toinen on tavallinen ihminen epätäydellisyyksineen. Toki sillä toisella on aina jotakin mitä minulla ei ole, koska ihmiset hakevat erilaisia juttuja muiden ihmisten seurasta. Mutta jos se olisi oikeasti niin paljon ihanampi, kumppanini ei enää haluaisi olla minun kanssani”, kertoo Anu.

Olosuhteissakin saattaa olla jotakin sellaista, joka tekee negatiivisten tunteiden ilmenemisen todennäköisemmäksi: herkistynyt olo saattaa johtua vaikka väsymyksestä tai nälästä. Kaikkia eivät hormonit niin hetkauta, mutta esimerkiksi Anu on huomannut, että usein kun on huono ”olen ruma ja lihava ja kukaan ei tykkää” -päivä, kuukautiset ovat tulossa. ”Kun tämän tiedostaa, voi rauhoittua ja tehdä muuta, antaa tunteiden olla.”

Harhauta ajatukset
Edellisissä vaiheissa tehty analysointi on oleellista siksi, että ajatuksemme eivät pääse yllättämään vaan ne tunnistaa heti niiden iskiessä. Todellinen haaste on ajatella toisin sillä hetkellä, kun mustasukkainen mieli käskee toimia, kieltää, kontrolloida, hyökätä, ruinata. Silloin kannattaa tehdä jotakin muuta.

Huomion harhauttaminen on keskeinen vaihe myös neuroottisten pakkoajatusten itsehoidossa. Sen sijaan, että kuuntelen mieleni antamaa ohjetta toteuttaa pakkotoimintoja, päätän ajatuksen tunnistaessani pakottaa itseni tekemään jotakin muuta. Anu kertoo, että mustasukkaisuuteen auttaa, kun tekee jotakin kivaa, mistä tietää nauttivansa: ”kun tulee mustasukkainen olo, katson esimerkiksi leffaa, näen kavereita, kuuntelen musiikkia ja muistelen hyviä asioita elämässäni ja suhteessa.”

Harhautuksena voi toimia siis jokin konkreettinen tekeminen tai vain huomion siirtäminen ajatuksissa johonkin muuhun, mieluusti toki positiivisiin asioihin elämässä. Näitä voi vaikka kirjata valmiiksi paperille – kyseessä on siis jonkinlainen jalostuneempi muoto kannustavien latteuksien peilille hokemisesta.

Olen saanut itse yllättävää apua kännykästä, jonne olen kansioinut saapuneita viestejä. Joskus tilanteissa, joissa joudun vaikka katsomaan heilaani uuden ihastuksensa seurassa, olen kaivanut esille kännykkään arkistoidut ystäviltä ja ihastuksilta saadut ”oot paras” -viestit.
Ikävä tunne ei katoa, mutta sille kilpailijaksi tullut itsetuntoa vahvistava ajatus antaa aikaa arvioida seuraavaa peliliikettä. Sen sijaan että lähtisin sabotoimaan heilani ja hänen ihastuksensa keskustelua, soitan kaverille, puhun uudelle ihmiselle tai poistun tilanteesta kokonaan.

Jälkiviisastele yksin ja yhdessä
Jos akuutti tilanne on ohitettu ilman epätoivottua käytöstä, voi taputtaa itseään selkään. Jo ensimmäisen onnistumisen jälkeen saattaa kiitoksena olla voittajafiilis, joka itsessään toimii positiivisena vahvistuksena ja auttaa jatkamaan työtä omien demonien karkottamiseksi.
Epäonnistumisestakaan ei kannata lannistua: vaikka mustasukkaisuus voi ajan myötä hälventyä eikä sitä aiheuttavia tilanteita pelkää samoin kuin ennen, ei se välttämättä katoa koskaan. Rohkeus kohdata uudenlaisia tilanteita kuitenkin lisääntyy ja mustasukkaisuuden mörkö osoittautuu oletettua pienemmäksi kiusankappaleeksi. Tunne tulee ja menee, mutta siihen ei tarvitse reagoida.

Kumppaneilla on tärkeä rooli mustasukkaisuuden kanssa kamppailevan ihmisen tukemisessa. Mustasukkaisuushyökkäykset saavat niiden kohteen varomaan jokaista sanaansa ja kontrolloimaan omaa käytöstään, ja lopulta suhteesta tulee vankila. Pahimmillaan tilanne äityy valtataisteluksi, jossa ei-mustasukkainen osapuoli ei jaksa enää olla ymmärtäväinen. Jos kuitenkin kaikki osapuolet saadaan sitoutumaan muutostyöhön, voivat kumppanin tunnustukset onnistuneesti vältetyistä kriiseistä toimia positiivisena vahvistuksena.

Tavoite on muuttaa mustasukkaisen ilmaisun tapaa: kun ennen automaattinen reaktio olisi ollut kieltää pelkoa aiheuttava käytös, voikin vaikka kertoa rauhallisesti että ”nyt mulla on vähän mustasukkainen olo”, kuten Anukin kertoo tekevänsä. ”Toista voi myös opettaa, mikä auttaa kun on ikävä olo: hän voi vaikka kertoa minulle ihania asioita minusta ja halata. Totta kai toista voi ärsyttää mustasukkaisuuteni ja se haluaisi piikitellä takaisin, mutta se vain pahentaa kierrettä.”

Voisi ajatella, että kumppanin negatiivinen palaute vahvistaa mustasukkaisen ihmisen arvottomuuden tunnetta, joten jos jostakin löytää kärsivällisyyttä suhtautua hyökkäyksiin neutraalisti, auttaa se muutokseen pyrkivää osapuolta eteenpäin.

Akuutin kriisin hälvennyttyä voi myös miettiä kuinka paljon vaikka kahvilla kaverin kanssa käyminen todella vaikuttaa meidän suhteeseemme – on aika erottaa kuvitelmat totuudesta. Anu kehottaa myös pohtimaan asiaa omalta kannaltaan: ”Vaikuttaako se, että minulla on kivaa muiden kanssa minun suhtautumiseeni kumppaniini?”

Itsetunnon parantamiseen eivät yksinkertaiset neuvot riitä, mutta olen todennut, että joskus asiaa kannattaa lähestyä uudesta näkökulmasta. Sen sijaan että etsisin syitä omiin heikkouksiini ja tonkisin menneisyyttäni aina varhaiseen kiintymyssuhteeseen asti, tartunkin itseäni häiritsevään käyttäytymismalliin ja yritän muuttaa sitä.

Huomaamattani saatan löytää itseni tilanteesta, jossa entinen mustasukkainen minä hyvästelee hymyssä suin tyttöporukassa reissuun lähtevän poikaystävän – käytökseni lisäksi olen myös muuttanut itseäni. Suhteisiini laskeutuneen rauhan lisäksi olen löytänyt uudenlaista itseluottamusta: jos pystyn tähän, pystyn ehkä mihin tahansa.

Linkkejä ja lähteitä:
Easton, Dossie ja Janet W. Hardy: The Ethical Slut: A Guide to Infinite Sexual Possibilities (1997).  Polyamoristien pyhä kirja on auttanut monia eteenpäin omassa mustasukkaisuudenhallinnassa – osa neuvoista on hyvin sovellettavissa myös yksiavioisiin suhteisiin.
Four steps. Pakko-oireisen persoonallisuushäiriön itsehoitoon tarkoitettu opas ilahduttaa kyökkipsykologia ja on osittain sovellettavissa mustasukkaisuudenhallintaan.
Kontula, Osmo ja Kaj Koskela: Mustasukkaisuus ja terveys (1991). Jo pari vuosikymmentä vanha raportti tilastoi suomalaisten mustasukkaisuutta. Löytyy ainakin pääkaupunkiseudulla kaupunginkirjastosta.
Practical Jealousy Management Monisuhteisten ihmisten keskuudessa suositun oppaan neuvoista on hyötyä kenelle tahansa

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi