RHPS-Lips

Älä unelmoi, ole!

Normien ulkopuolellakin voi elää, vaikka se ei olisikaan helppoa.

Kymmenen vuotta sitten Elina Kokko tutki gradussaan sukupuolta ja seksuaalisuutta elokuvassa The Rocky Horror Picture Show (1975). Vaikka itselle rakkaan aiheen vääntäminen ja kääntäminen faniuden paloa vaimensikin, on Frank-N-Furter yhä ”upea ja vetävä, ehdoton suosikkihahmo”.

Kulttimaineen saavuttanut rockmusikaali perustuu englantilaisen Richard O´Brienin teatterimusikaaliin The Rocky Horror Show (1973). Kulttuurihistorian laitokselle tekemässään lopputyössä Elina tarkasteli elokuvan representaatioita sukupuolesta ja seksuaalisuudesta sekä elokuvan viittauksia erilaisiin kulttuurisiin konteksteihin ja perinteisiin.

”Elokuva ja fanit muodostavat yhdessä tämän tutkittavan ilmiön.The Rocky Horror Picture Show on elokuva, johon katsojat osallistuvat esimerkiksi kommentoimalla elokuvan tapahtumia, pukeutumalla elokuvan hahmoiksi sekä esittämällä elokuvan kohtauksia”, Elina kertaa.

Rajallista kumouksellisuutta

The Rocky Horror Picture Showssa viitataan sekä populaarikulttuuriin että korkeakulttuuriin. Elokuvassa sekoittuvat esimerkiksi musikaalin, kauhuelokuvan ja science fictionin genret. Siinä mainitaan antiikin myyttejä ja huomioidaan kuvataiteen kaanoniin kuuluvia teoksia. Elokuva kuuluu myös karnevalistiseen perinteeseen erimerkiksi rajojen ja tabujen rikkomisen, groteskin ruumiin ja transvetismin esittämisen myötä.

”Kaikille näille seikoille on keskeistä suhde sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Yhtäältä elokuvassa kritisoidaan normeja ja puolustetaan seksuaalisten halujen moninaisuutta.
Toisaalta elokuva vahvistaa kulttuurisia ja sosiaalisia sääntöjä. Elokuvassa on dikotomisuutta, sisäisiä ristiriitoja. Se liikkuu ja tasapainoilee näiden kahden ääripään välillä, ja nämä ominaisuudet tekevät siitä kumouksellisen”, Elina uskoo.

Aikanaan elokuvan alussa näkyvät punatut huulet herättivät suurta pahennusta – seikka, joka voi nykypäivän yliseksuaalisoituneessa todellisuudessa tuntua koomiselta.
Elina muistuttaa, että elokuvaa tarkasteltaessa on otettava huomioon mahdollisuus, että siitä on voitu tarkoituksella tehdä ”huono”, sillä 1970-luku oli campin kulta-aikaa.

”Elokuvan loppu tuntuisikin tukevan käsitystä karnevaalien ja karnevalismin kumouksellisuuden rajallisuudesta. Toisaalta myös elokuvan loppu, niin kuin koko elokuvakin, on liioitteleva ja mahtipontinen. The Rocky Horror Picture Shown voi tulkita olevan parodiaa loppuun asti”, Elina summaa.

Enemmän leikkiä!

Elokuvan näkeminen 1990-luvun Seinäjoella oli yläasteikäiselle ikimuistoinen kokemus. Gradun tekeminen saikin alkunsa henkilökohtaisesta faniudesta. Vaikka itselle rakkaan aiheen vääntäminen ja kääntäminen faniuden paloa vaimensikin, on Frank-N-Furter yhä ”upea ja vetävä, ehdoton suosikkihahmo”.

Elina Columbiana. Kuva Halloween-juhlista vuodelta 2001.

Elinan mielestä elokuvasta välittyy myös karnevalistinen leikkisyys, joka viehättää häntä niin elokuvassa kuin sen ulkopuolellakin: leikkivä ihminen on kaunis ja kiehtova.
Elina ei enää muista, kuinka monta kertaa hän on nähnyt The Rocky Horror Picture Shown elokuva- tai teatteriversion. Faniuteen liittyy monia hauskoja muistoja. Esimerkiksi firenzeläisessä teatterissa Elinalta takavarikoitiin ensin vesipyssy, jonka jälkeen paikalliskanavan kameramies zoomasi kohti kaula-aukkoa.

”Jo ensimmäisellä kerralla katselukokemus antoi laajemman käsityksen niin sukupuolesta kuin seksuaalisuudestakin. Iän ja ajan karttuessa käsitys on vain vahvistunut: ei ole olemassa mitään yksiselitteistä totuutta.”

Elina ja ystävät transilvaanialaisina. Kuva vuodelta 1995.

Oli elokuvasta mitä mieltä tahansa, voi The Rocky Horror Picture Shown laskea tärkeäksi populaarikulttuurin tuotteeksi. Elina uskoo, että elokuvan merkityksellisyydestä kertoo jo fanien organisoituminen. Lisäksi populaarikulttuurissa ilmenevät käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ovat keskeisiä vaikuttajia meidän kaikkien elämässä. Vaikka Elina uskoo elävänsä koko lailla tavallista valkoisen heteroseksuaalisen naisen normielämää, hän kavahtaa kaiken säntillistä määrittelemistä. Kaipaamaansa ”dynaamista pommitusta ja verbaalista ilotulitusta” Elina tankkkaa ulkomaanmatkoillaan.

”Se adrenaliini- ja endorfiinimäärä, jonka toisen olemisesta ja olemuksesta voi saada, on juovuttavaa.”

Kommentoi