Snow-White-and-the-Huntsman

Lumikki ja metsästäjä

(Snow White and the Huntsman, USA 2012)

O: Rupert Sanders
N: Kirsten White, Charlize Theron, Chris Hemsworth.
K 12
Ensi-ilta 8.6.2012

 ★★★☆☆ 

Vanhan sadun uudelleenkierrätys varoittaa naisia tavoittelemasta valtaa.

Vanhojen satujen kierrätys on osa nykyistä fantasiabuumia. Satuja väännellään ja muutetaan ja niihin lisätään hahmoja toisista tarinoista tai motivoidaan tapahtumia eri tavalla kuin mihin lukijat ja katsojat ovat tottuneet.

Joskus muunnelmat voivat olla virkistäviä, joskus vain itsetarkoituksellisia. Lumikki ja metsästäjä on jostain siltä väliltä. Visuaalisesti elokuva on upea ja paikoitellen kekseliäskin, mutta välillä tuntuu, että käsikirjoittajat eivät ole tehneet itselleen lopullisesti selväksi, mitä ovat yrittäneet elokuvallaan sanoa.

Käsikirjoituksessa on kekseliäitä juttuja, kuten Lumikin pahan äitipuolen Ravennan (Charlize Theron) kirous, joka ajaa hänet tuhoamaan valtakuntia ja anastamaan ne itselleen. Mutta loppujen lopuksi elokuvan rakenne on holtiton ja huonoimmillaan tylsä. Elokuvassa yksinkertaisesti tapahtuu liikaa ilman että tapahtumien välillä on aina kunnollista juonta tai jännitettä.

Tarinaa pitävät parhaiten kasassa toimintakohtaukset, joiden avulla katsojan saa unohtamaan, että jotain oleellista on jätetty kertomatta. Pahan kuningattaren taiat tuntuvat tulevan tyhjästä eikä niillä ole perustaa aiemmassa tarinassa. Metsästäjän (Chris Hemsworth) motivointi toimimaan tapetun vaimonsa vuoksi jätetään välillä kokonaan painuksiin, vaikka se taitaa lopulta olla yksi tarinan tärkeimpiä motiiveja. Yhdessä kohtauksessa Lumikki (Kristen Stewart) tunnustaa kristinuskoa, vaikka muuten uskonto on kokonaan poistettu elokuvan maailmasta.

Lumikki ja metsästäjä on kuitenkin pohjimmiltaan melko vakava elokuva. Se kertoo maailmasta, jossa naisen ikuisen kauneuden tavoittelu tuhoaa sekä hänet itsensä että kaikki ihmiset hänen läheltään. Samalla se tuhoaa maailman – ehkä tämä on ajateltu ekologiseksi kannanotoksi yletöntä kosmetiikkateollisuutta vastaan. Ikuisen kauneuden tavoittelu johtaa elokuvan tarinassa myös ikuisen vallan tavoitteluun. Lumikki ja metsästäjä tuntuukin vähän varoittavan naisia siitä, ettei kannata hamuta valtaa, koska se johtaa vain tuhoon.

Elokuva tarjoaa vaihtoehtoja: se esittelee sekä pelkkien naisten yhteisön että pelkkien miesten yhteisön – jälkimmäistä edustavat tietenkin seitsemän kääpiötä, jotka elokuvan maailmassa ovat ainoat jäljellä olevat yksilöt ennen ylpeästä ja suuresta rodusta. Nyt he ovat taantuneet väkivaltaisten roistojen tasolle. Naisten yhteisössä naiset tekevät itselleen arpia, jotta kuningatar ei ottaisi heitä kiinni. Kummatkin yhteisöt ovat surullisia ja tuhon omia.

Lumikki ja metsästäjä ei kuitenkaan osaa ratkaista itse asettamiaan ongelmia tyydyttävästi. Jos vallan hamuaminen Ravennan tavoin on pahasta, niin mitä ajattelee Lumikki, kun hänet kruunataan kuningattareksi? Elokuva pystyy vastaamaan tähän ainoastaan jättämällä tilanteet auki.

Toisaalta sen voi nähdä myös rohkeana kerronnallisena tekona.

Kommentoi