Mitä odottaa kun odotat

"Ehkä henkilöhahmoista olisi kannattanut kirjoittaa enemmän ihmisiä, antaa kullekin enemmän kuin yksi kantava ominaisuus."

(What To Expect When You´re Expecting, USA 2012)
O: Kirk Jones
N: Cameron Diaz, Jennifer Lopez, Elizabeth Banks, Chace Crawford, Brooklyn Decker, Ben Falcone, Chris Rock
S
Ensi-ilta 13.7.2012

 ★★☆☆☆ 

Raskauden ihmeestä ja vanhemmuuden raskaudesta syntyy puuduttavaa komediaa.

Otetaan viisi suurkaupungiksi idyllisessä Atlantassa asuvaa pariskuntaa, joista jokaiselle lapsentekeminen on tavalla tai toisella ajankohtainen asia. Lisätään rohkeahkoa hassuttelua siitä, miten elämä, seksielämä ja kaikki muukin hauska loppuu äidiksi ja varsinkin isäksi tulemisen myötä. Lisätään viisi kappaletta onnellisia loppuja ja vanhemmuuden tärkeyden sokerista ylistystä.

Jotakuinkin näin voisi tiivistää Heidi Murkoffin vanhemmuus-bestselleriin perustuvan uutuuskomedian teemat. Ainesta olisi ja aihehan on suurta osaa ihmisistä koskettava, mutta oikealle elämälle Mitä odottaa kun odotat ei maistu missään vaiheessa, vaikka se nimenomaan siihen pyrkiikin.

Kaikki viisi paria kohtaavat totta kai sopivan erilaisia haasteita. Television tanssikilpailussa rakastuneet Jules (Cameron Diaz) ja Evan (Matthew Morrison) ovat panneet lapsen alulle vahingossa, Holly (Jennifer Lopez) ja Alex (Rodrigo Santoro) taas ovat adoptioprosessin loppusuoralla. Garyn (Ben Falcone) puoliso Wendy (Elizabeth Banks) on jo vanhastaan vauvahullu äitiystarvikekrääsäkaupan omistaja, mutta enemmän Garya  ahdistaa isänsä, kilpa-ajaja-alfauros (Dennis Quaid), joka niin ikään on saattanut nuoren pimunsa (Brooklyn Decker) raskaaksi.

Ja pikaruokaa myyvät Marco (Chance Crawford) ja Rosie (Anna Kendrick) eivät edes tiedä, haluavatko ylipäänsä olla yhdessä, lapsen kasvattamisesta nyt sitten puhumattakaan.

Sinänsä taitavasti yhteen nivoutuvat pariskuntien tarinat hiihtelevät ikävystyttävän arvattavia latuja. Ehkä henkilöhahmoista olisi kannattanut kirjoittaa enemmän ihmisiä, antaa kullekin enemmän kuin yksi kantava ominaisuus – ainakin tämä automaattisesti vähentäisi jutun ennakoitavuutta. On tuskin kummoinenkaan juonipaljastus, jos mainitsen, että Vaikeuksien kautta voittoon pätee leffaan kuta kuinkin kattavasti.

Ärsyttävintä Kirk Jonesin ohjaamassa elokuvassa on sen kaksinaamaisuus. Vanhemmuus esitetään kyllä matkan varrella paitsi ihanana myös raskaana, vaivalloisena, mahdollisesti jopa täydellisen epätoivottavana asiana. Loppupuolen orgastisten synnytyskohtausten sitten lähestyessä koko elokuvan fokus vaihtuu. Yhtäkkiä vanhemmuus on elämän ainoa oikea sisältö, perhe ja lapset ainoa tärkeä asia maailmassa, muu elämä samantekevää.

Tämän kirjoittajalla (itsekin isä) saati Sylvillä lehtenä ei tietenkään ole yhtikäs mitään vanhemmmuutta ja lapsenhankkimista vastaan. Samaa tematiikkaa vain on käsitelty huomattavasti monimuotoisemmin, hauskemmin ja kiinnostavammin esimerkiksi pari viikkoa sitten ensi-iltaan tulleessa Friends With Kidsissä.

 

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi