P//P, salakapakat ja
Kodak-hetket;
Pöyhönen & Pettersson,
Kuudes aisti, 28/7

"Yleisön käyttäytyminen keikalla on harrasta; P // P:tä katsotaan kuin messiaita. Liikkumattomat miehet vetävät katseet puoleensa magneetin varmuudella"

 ★★★★☆ 

Kuudennen aistin viehättävyys on sen miljöössä, ja siinä, että koko Helsingin aikuinen nuoriso ahtautuu Kutosen ja Kuvataideakatemian sisäpihalle. Täällä ovat kaikki.

Paremmaksi festarin ympäristön saa vain sillä, että osa tapahtumista viedään Kaikukadun toiselle puolelle, kiinteistöön jossa toimii juhlakalustoja vuokraava yritys Crepperie.

Sinne on pystytetty Salamesta.

Se on tietysti ”salakapakka”, jonne kiivetään metallisia portaita, ylös punatiiliseinän viertä, kivimurskan peittämältä sisäpihalta. Pihaa kuvittavat häkellyttävän tarkat varjot, jotka heijastavat jokaisen korvakorun pienimmän yksityiskohdan, käsilaukun olkahihnan pitsikuvioinnin, seuralaisen uuman ja sandaalien leikkaukset.

Pimeän ja lämpimän kesäillan Kodak-hetken kruunaa rakennuksen toisesta siivestä poistuva hääseurue. Morsiammen mekko pelmahtaa kirkkaan valkoisena pilvenä porttikongiin.

Kaikesta tästä häkeltynyt seurueemme siirtyy bajamajojen kautta Salamestaan.

Mestassa on ronski baaritiski, tanssilattia, metallinen parvi, sillä muutama istumapaikka. Puisia tynnyreitä pöytinä, korkea katto, punatiiliset seinät, hikisiä ihmisiä.

Lavaa hallitsevat DJ-tiskin lisäksi 12 peruskokoista neljään kerrokseen kasattua putkitelevisiota. Niitä kehystävät neljä suurempaa telkkaria.

Pöyhönen ja Pettersson aloittavat puoleltaöin.

Heinäkuussa Là-bas Biennalessa esiintynyttä kaksikkoa kuvailtiin ambientiksi yleisön puolelta. P//P vetävät meidät kaikki häiriöäänten keskelle. Täällä ollaan vinyylilevyn syvimmässä rahinaurassa. Televisioihin ja huoneen yhdelle seinälle kiinnitettyyn suuren purjekangas-screeniin heijastetaan outoja kuvia oikeasta elämästä:

Kummallista arkkitehtuuria Itä-Euroopasta, nukkuvia ihmisiä, punaista väriä, lumisadetta. Kaikki muuttuu aina häiriöksi. Niin musiikki kuin kuvatkin.

Yleisön käyttäytyminen keikalla on harrasta; P // P:tä katsotaan kuin messiaita. Liikkumattomat miehet vetävät katseet puoleensa magneetin varmuudella. Keikan edetessä ihmiset istuutuvat lattialle, jättäen puoliympyrän muotoisen ”lavan” valkoisten purjekankaiden eteen.

Tältä näyttää aikuisten satutunti.

Kankaiden eteen jäävä ”lava” on tyhjä. Sillä kai esiintyy näkymätön yhtye.

Silencio.

Kun P // P lopettaa, Salamestan oven taakse on kerääntynyt pitkä, portaita alas valuva porttikongiin ulottuva jono.

Ihmisillä on jano performanssin ääreen.

 

LUE LISÄÄ

,

Kommentoi