le_skylab_9

Ranskalainen viikonloppu

(Le Skylab, Ranska 2011)
O: Julie Delpy
N: Delpy, Eric Elmosino, Lou Alvarez, Aure Atika, Albert Delpy, Karin Viard
Ensi-ilta 6.7.2012

 ★★★★☆ 

 Ihanan boheemi ranskalaissuku rillaa, rakastaa ja riitelee koko viikonlopun.

Otetaan perhe, onnellinen perhe tai vaikka koko suku. Jotta olisi tarina, perheelle pitää tulla ongelmia, onneen pitää tulla särö. Tätä konfliktia sitten ratkotaan ja lopulta saadaan loppuratkaisu, onnellinen tai onneton.

Miten sanoinkuvaamattoman tylsää. Miksi niin paljon harvemmin tehdään elokuvia, joissa esitellään onnellinen perhe – ja sitten vaan ollaan onnellisia. Mikä niissä toistuvissa tarinakaavoissa ja konfliktin ratkomisissa nyt sen kiinnostavampaa on?

Mutta! Ei hätää. Osaavaksi elokuvaohjaajaksi jo aiemmilla töillään (Kaksi päivää Pariisissa, Kreivitär) osoittautuneen elokuvatähti Julie Delpyn uusimmassa työssä matkustetaan vuoden 1979 kesällä maalle Bretagneen, viettämään koko suvun voimin isoäidin syntymäpäivää. Viikonloppu sujuu syöden, laulaen, nauraen, tanssien ja rannalla maaten – eikä mitään sen kummempaa kertomuksen etenemistä tai henkilöhahmojen kehityskaarta tarvita. Kunhan ollaan ja peuhataan ronskin ranskalaiseen tapaan.

Ihanaa! Silti tai juuri siksi Ranskalainen viikonloppu virkistää kuin pulahdus rantasaunasta vilpoisaan veteen.

En tarkoita, etteikö Ranskalaisessa viikonlopussa olisi vastakkainasetteluja ja draamaa, mikäs sukujuhla se sellainen olisi. Vasemmistolaiset ja oikeistolaiset huutavat välillä kilpaa niin että isoäidin pää meinää räjähtää. Boheemit taiteilijasielut ja vähän järkevämpää uraa tekevät naljailevat toisillen. Hullu Hubert-eno yrittää muodon vuoksi itsemurhaa. Lapset tappelevat leikkinsä lomassa, nuoriso kyräilee maalaisia mutta haaveilee romanssista pikkukylän diskossa. Kieli on välillä hyvinkin rivoa.  Mutta vaikka eri mieltä ollaan, ollaan kuitenkin sukua. Jos Algerian vapaussodassa sotahulluuteen seonnut velipoika nyt yrittääkin käydä vähän kourimassa omaa vaimoa, siitä selvitään pienellä aamumurjotuksella. Kaikesta välittyvä välittämisen ilmapiiri saa toivomaan, että omakin suku olisi tällainen hyväntahtoisten karikatyyrien kokoelma.

Sydämellistä menoa siis koko rahalla, vaikkei lampaiden varrastamista saisikaan mielellään esittää näin positiivisessa valossa, kiitos. Leffan nimi tulee ohjaaja Delpyn esittämän Annan viikonloppua varjostavasta pelosta. Amerikkalaisen Skylab-satelliitin on nimittäin ennustettu putoavan kyseisenä viikonloppuna juurikin Bretagneen.

Kommentoi