DF-09287_r

The Amazing Spider-Man

(USA 2012)
O: Marc Webb
N: Andrew Garfield, Emma Stone, Rhys Ifans, Sally Field, Martin Sheen, Denis Leary
K12
Ensi-ilta 6.7.2012

 ★★★★☆ 

Hämähäkkinuorukaisen seikkaluissa tunteet ja toiminta ovat sulassa sovussa.

Tällä Spider-Man-leffalla ei ole mitään tekemistä Sam Raimin trilogian kanssa. Tai tietenkin on, paljonkin. Molempien sankari on sama, ja niin on tarinakin pääpiirteissään. Ja molempien pohjalla on tietenkin Stan Leen ja Steve Ditkon supersankarisarjakuva.

Andrew Garfield on vielä kaurissilmäisestä Tobey Maguirestakin hyppäys herkempään ja poikamaisempaan suuntaan. Garfield on skeittaava Peter Parker, joka puolustaa heikompiaan ja ottaa sen takia turpaansa lukion sporttityrannilta.

Hänen vanhempansa ovat jättäneet pojan vuosia sitten Ben-sedän (Martin Sheen) ja May-tädin (Sally Field) hellään huomaan, ja hylätyksi tuleminen kalvaa nuorta Peteriä. Mutta teini-iän angsti huipentuu vasta, kun hän saa niskaansa lyhyen ajan sisällä labrahämähäkin pureman, tytön (Emma Stone) huomion sekä syyllisyyden painon liittyen Benin kuolemaan.

Ohjaaja Marc Webbin elokuva keskittyy Raimin ensimmäisen Spider-Manin tapaan Peterin kasvutarinaan. Katsojien onneksi Parkerista ei kuitenkaan vielä reilussa parissa tunnissa koulita tasaista aikuista, vain vähän vastuutaan tunnustava teini. Yli-inhimilliset voimat saanut nuorukainen näytetään myös tyttöhaaveissaan sekä loukkaantuneena ja jurottavana. Ydinkysymys onkin se, kuinka teini jaksaa kantaa supersankarin vastuun.

Hienoisista moraalikysymyksistä syntyy mainiota leffapurkkaa, jota jauhaa mielellään. Etenkin kun Garfield ja Stone ovat molemmat sympaattisia näyttelijöitä, jotka ilmentävät hyvin sekä teinien skitsofreenista asemaa lapsuuden ja aikuisuuden välissä että myös ensirakkauden ujoa poltetta.

Teiniromanssin suhteen Marc Webbillä on mukavan kevyt ja raikas kosketus, mikä ei ole ihme ottaen huomioon, että ohjaajalla on ansioluettelossaan myös romanttinen komedia (500) Days of Summer. Yhtä huolettoman sujuvasti The Amazing Spider-Man kulkee läpi perhedraaman ja fyysisten voimainmittelöiden, joihin on ladattu energiaa mutta joita ei käytetä tarinan korvikkeina.

Ehdin jo sadatella mielessäni ideaköyhää Hollywoodia uudesta Hämis-leffasta. Mutta hyvät ideat eivät näköjään kulu käytössä.

Kommentoi