The Front Line

"Taistelukohtauksissakin korostetaan sodan järjettömyyttä ja väkivaltaa."

(Go-ji-jeon, Etelä-Korea 2011)
O: Hun Lang
N: Ha-kyun Shin, Soo Go, Seung-su Ryu
K15
Julkaisu 6.6.2012

 ★★★☆☆ 

Korealaiselokuva kuvaa sotaa, jossa päälliköt tyrivät ja rintamamiehet kuolevat tai kyynistyvät.

Korean sota 1950-luvun alussa tuotti aikoinaan pienen määrän edelleen katsomisen arvoisia elokuvia, kuten Samuel Fullerin Sissipartio (1957) ja Anthony Mannin Miehet sodassa (1957). Robert Altmanin M.A.S.H. (1970) taas sijoittuu näennäisesti Korean sotaan, mutta kertoo Vietnamin sodasta.

Koreassakin on luonnollisesti tehty elokuvia traagisesta sodasta, jossa ei juuri ollut voittajia. Pohjoiskorealaiset elokuvat korostavat kommunistisen isänmaan voittoa imperialismista. Uusi eteläkorealainen The Front Line (miksi englanninkielinen nimi suomalaiselle julkaisulle?) taas näyttää, miten kummallakin puolella oli ihmisiä, jotka kolmevuotisen sodan kuluessa lakkasivat uskomasta virallisiin totuuksiin, jos niihin alun perin uskoivatkaan.

Elokuvan alussa pohjoiskorealainen upseeri sanoo, että sota kestää viikon ja kommunistit voittavat, koska heillä on siihen todellinen syy. Kolmen vuoden jälkeen jäljellä on vain kyyninen nauru ja kuolema.

Elokuvaa on välillä vaikea seurata, kun henkilöitä ei riittävästi yksilöidä erilleen toisistaan. Osittain elokuvassa tyydytään tavanomaiseen tyypittelyyn, mutta joukkoon mahtuu myös kiinnostavia kehittelyjä ihmisistä, jotka ovat kuuliaisia isänmaalle tietämättä miksi.

Sodan järjettömyys korostuu kohtauksissa, joissa päälliköt tekevät typeriä päätöksiä: pommitetaan hyökkääviä omia joukkoja tai viedään tykit asemiin, joista vihollisen on helppo ne valloittaa. Järjettömintä on aloittaa massiivinen offensiivi, kun tiedoksi annetaan, että aselepo astuukin voimaan vasta 12 tunnin sisällä. Merkityksetön kukkula pitää yksinkertaisesti valloittaa. Rintamamiehillä ei ole mitään käsitystä kulissien takana tapahtuvasta rajojen määrittelystä.

Taistelukohtauksissakin korostetaan sodan järjettömyyttä ja väkivaltaa. Eteen tulee perinteinen sodanvastaisten elokuvien ongelma: miten kuvataan sotaa niin, että siitä ei lopulta muodostu jännittävä kuvaus selviämisestä äärimmäisissä olosuhteissa.

The Front Linessa näytetään myös kiehtova muodonmuutos sotaa pelkäävästä rillipäisestä älyköstä kyyniseksi tappajaksi, joka halveksii kaikkea elävää. Tästä huolimatta elokuva tarjoaa kiinnostavan näkymän sotaan, josta suomalainen katsoja ei välttämättä paljon tiedä.

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi