Barbara

"Barbara on vakava mutta ei käänny totiseksi. Sen kauneus löytyy hyvistä teoista."

(Saksa 2012)
O: Christian Petzold
N: Nina Hoss, Ronald Zehrfeldt, Rainer Bock
K 12
Ensi-ilta 17.8.2012

 ★★★★☆ 

DDR-kuvaus on vakava, mutta ei käänny totiseksi. Sen kauneus löytyy hyvistä teoista.

Eletään Moskovan olympiakisakesää, vuotta 1980. Uinahtaneeseen itäsaksalaiseen pikkukaupunkiin saapuu nuori naislääkäri Barbara. Tai ei saavu, on siirretty.

Barbara poikkeaa muista. Berliinistä, toteavat uudet työtoverit happamasti. Mukavan tuntuinen lääkärikollega koittaa päästä juttusille, mutta Barbara vaikenee. Arvaa heti, että mies on hänen vahtinsa, se ”hyvä poliisi”.

Pahakin poliisi tarinassa on, säännöllisesti Barbaran kotia ja kehoa penkova Stasityyppi. Mitään hän ei löydä, nöyryyttää silti säännöllisesti, ammattinsa mukaisesti.

Totta kai Barbaralla on salaisuuksia, DDR:n mittapuilla raskauttaviakin. Kontrolliyhteiskunnassa kaikilla on vaarallisia salaisuuksia.

Silti Barbara elää ahdasta elämäänsä pystypäin. Käy töissä. Kävelee autioilla kaduilla ja pyöräilee halki tuulisen maiseman. Tapaa salaa länsisaksalaista rakastajaansa. Selviytyy.

Eräänä päivänä sairaalaan tuodaan nuorten työleirillä itsemurhaa yrittänyt tyttö. Barbara joutuu arvioimaan uudelleen käsitteitä vapaus ja vastuu.  Ja havahtuu hereille.

Tämän yksinkertaisen tarinan ohjaaja Christian Petzold rikastaa ahdistusta ja ankeutta mutta myös toivoa sisältäväksi, pakahduttavaksi kudelmaksi. Vaikenemisen pakon Petzold korvaa äänillä: elokuva pursuaa niitä, hyviä ja pahoja. Äänet ovat aitoja kuten hiljaisten maisemien alakuloiset sävyt.  Yhdessä ne kertovat enemmän kuin paraskaan dialogi.

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi