Café de Flore

"Cafe de Flore tutustuttaa henkilöhahmoihinsa tehokkaimmin musiikin ja muistojen kautta luotujen tunnelmien avulla."

(Ranska, 2011)
O: Jean-Marc Vallee
N: Vanessa Paradis, Kevin Parent, Hélène Florent, Evelyne Brochu, Marin Gerrier
K 12
Ensi-ilta 24.8.2012

 ★★★★☆ 

Muodoltaan rohkea rakkausdraama kuljettaa tarinalinjansa erinäisiin maaleihin.

Jean-Marc Valleen vahvoihin tunnelmiin satsaava draama kuljettaa rinnakkain kahta aivan erillistä tarinaa, eri aikakausilta ja eri mantereilta. Kevin Parentin mietteliään hillitysti näyttelemä Antoine on mantereelta toiselle suhaava, Quebecista käsin operoiva megasuosittu DJ, kunnollisen ja sympaattisen oloinen kaveri, joka kuitenkin kokee hotellihuoneissaan merkillistä tyhjyyden tunnetta. Antoinen parisuhde on periaatteessa kukoistuksessaan ja häitä suunnitellaan, mutta salaa mies muistelee nuoruudenrakastettuaan, eli ex-vaimoaan.

Ja ex-vaimo (Hélène Florent) se vasta Antoinen perään haikaileekin. Hän ei oikein saa elämästä kiinni miehen lähdettyä ilmeisesti muutama vuosi sitten. Hän vihaa Antoinea, ja tietenkin rakastaa.

Muutamaa vuosikymmentä aiemmin taasen Pariisissa elelee, tosiaan edelläkerrottuun ainakaan pinnalta katsoen mitenkään liittymättä Jacqueline (Vanessa Paradis), kehitysvammaisen lapsen yksinhuoltajaäiti. Jacqueline palvoo poikaansa kuin äideistä parhain, mutta köyhyys, puute ja yhteiskunnan kalseus vammaisasioissa riivaavat.

Kuulostaa tässä selitettynä ehkä vähän tahmealta ja väkinäiseltä. Ohjaaja Valleella (Nuori Victoria, C.R.A.Z.Y) on kuitenkin pari ratkaisevaa vahvuutta. Ensinnäkin hän vie katsojan vähin elein henkilöidensä ihon alle. Jokaiselle toivoo pelkkää hyvää, vaikka jokaisessa tosiaankin on muitakin kuin hyviä puolia. Jokaisesta ennen kaikkea tunnistaa jotakin hyvin tuttua.

Cafe de Flore tutustuttaa henkilöhahmoihinsa tehokkaimmin musiikin ja muistojen kautta luotujen tunnelmien avulla. En tiedä palaavatko ihmiset tosielämässä sen aiemman, ainoan oikean tosirakkautensa sulomuistoihin kuullessaan juuri sen The Curen kappaleen, kuten tässä elokuvassa tapahtuu. Joka tapauksessa musiikkimuistumat toimivat tunteen elokuvallistamisessa erinomaisesti.

Suloinen, hämmentävä ja muodoltaan rohkea loppukesän helmi, kaiken kaikkiaan.

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi