M.O.T.O.:
No Sleep Til’ Turku

"Caveman-popiksi musiikkiaan osuvasti luonnehtineen Caporinon lahjoihin kuuluu iskevien kertosäkeiden kirjoittaminen."

(Svart, Airiston Punk-Levyt ja Blast Of Silence)
Julkaisu 1.9.

 ★★★★☆ 

Saatan olla väärä ihminen arvostelemaan tämän levyn, mutta juuri oikea kehumaan sitä.

M.O.T.O.:n ainoa pysyvä jäsen, neworleanslainen Paul Caporino soitti viime vuonna Suomessa useamman keikan. Silloin huusin I Hate My Fucking Job –kipaleen sanoja muiden mukana kello yksi yöllä, vaikka seuraavana päivänä piti tehdä töitä ja vaikka en erityisemmin vihaa työtäni. Huusin mukana silloinkin, kun Caporino päätti vetää biisin toiseen kertaan.

Elämäni soundtrackille on jostain syystä viimeisen vuoden aikana kuulunut myös kappale Countdown to Menopause. Olen myös naureskellut M.O.T.O.:n biisien sanoituksille (It’s So Big It’s Fluorescent) ja rakastunut niiden melodioihin (Breaking Up Is the Hardest Thing). Olen siis valmiiksi M.O.T.O.:n vankka kannattaja.

Fanitussuhde ei tietenkään tee jääviksi arvioimaan artistin uusinta levyä No Sleep ‘Til Turku. Muutamat tuttavuussuhteet ehkä tekevät. Mutta en malta olla siitä kirjoittamattakaan.

Kuten levyn nimikin jo vihjaa, se on äänitetty Turussa, jossa Caporino vietti viime vuonna useita viikkoja. Apuna ovat olleet rumpali Niila Kunnari (God Given Ass, Pää kii!), joka nakutti myös M.O.T.O.:n Suomen-keikoilla, kitaristi Mikko Luukko (Sweatmaster) sekä laulaja Kerttu Vauras (Khatarina, Kovaa rasvaa).

Caporino tunnetaan tuotteliaana biisintekijänä. Miehen kymmenennelle studiolevyllekin on kertynyt 18 kipaletta, joista useimmista jää välitön muistijälki, oli kyse sitten avausbiisi I’ve Never Had a Glass Lie to Men countrypopista, Waw’n punkrykäisystä tai M.O.T.O.:n aiemminkin levyttämistä Upramp Your Lovesta ja Big Emotional Lifesta. Jälkimmäisestä Caporino vetää herkän version duettona Kerttu Vauraksen kanssa.

Myös Don’t Be in No Rush, I Don’t Have a Life ja Who’s This We kuuluvat kipaleisiin, joiden kertsiin voi yhtyä jo toisella kuulemiskerralla. Ja hitto, niin käy myös taputuksilla maustetun Why You Gotta Do The Things You Gotta Do… -kipaleen kohdalla. Ja joka kuuntelemisella lista korvaan tarttuneista biiseistä pitenee.

Caveman-popiksi musiikkiaan osuvasti luonnehtineen Caporinon lahjoihin kuuluukin iskevien kertosäkeiden kirjoittaminen. No Sleep ‘Til Turku ei eroa siinä aiempien julkaisujen vahvasta laadusta. Sama pätee soundeihin. Masteroinnista ja miksauksesta vastaakin Garret Hammond, jonka kädenjälki kuuluu myös julkaisuilla Kill MOTO ja Raw Power.

Jos siis pidät M.O.T.O.:sta, pidät myös tästä albumista. Se ei tarjoile yllätyksiä – ei niitä ikäviäkään – vaan suoraviivaista perussoittoa, vetäviä melodioita sekä sanoituksia, joissa ollaan sekä sydän karrella että pilke silmäkulmassa.

Levy ei yllä vielä bändin parhaiden joukkoon. Vika saattaa tosin olla vain siinä, ettei uusimmalla ole vielä yhtä montaa kuuntelukertaa alla. Se on kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus, joka biisimäärästä huolimatta pysyttelee mukavassa mitassa. Kappaleista vain pari ylittääkin kolmen minuutin rajan, loput jäävät sen alle. Tässä ollaan popkipaleiden ideaalimitoissa.

Levyn julkaisijoina on kolme turkulaista levy-yhtiötä, joista Svart Records ja Blast of Silence Records ovat julkaisseet M.O.T.O.:a aiemminkin (jälkimmäinen on saanut nimensäkin M.O.T.O.:n biisistä). Kolmantena julkaisina on Airiston Punk-levyt.

Koko levy on kuunneltavissa Suen sivuilta.

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , ,

Kommentoi