Miss Farkku-Suomi

"Miss Farkku-Suomi tavoittaa aikakauden hengen ja pienen teollisuuskaupungin romanttisen angstin erinomaisesti."

(Suomi 2012)
O: Matti Kinnunen
N: Mikko Neuvonen, Sanni Kurkisuo, Elias Gould, Pirkko Hämäläinen, Olavi Uusivirta
K 12
Ensi-ilta 3.8.2012

 ★★★½☆ 

Ulkopuolisuus jalostuu taiteeksi 1970-luvun lopun Oulussa.

17-vuotias Välde (Mikko Neuvonen) kokee ulkopuolisuuden tuskaa. Koulua dominoivat rempseät kovikset ja ujonsynkän Lou Reed -runopojan on vaikea saada tyttöjäkään kiinnostumaan. Lohtua tarjoaa rock; sekä sen kuunteleminen ja sen tarjoama eskapismi, että tieto siitä, että tässä on jotakin todellista ja arvokasta, josta juuri minä ymmärrän niin paljon enemmän kuin nuo muut.Lopulta lohtua tarjoavat myös Suosikin järjestämän valtakunnallisen missikilpailun voittavan salaherkän Piken (Sanni Kurkisuo) orastava kiinnostus, ensimmäiset seksikokemukset sekä rockin tekeminen.

Kauko Röyhkän omaelämäkerralliseen romaaniin perustuva Miss Farkku-Suomi tavoittaa aikakauden hengen ja pienen teollisuuskaupungin romanttisen angstin erinomaisesti.

Esimerkiksi englantilaisen punkin, post punkin ja uuden aallon popin kuvastossa ja ilmiötä taustoittavissa dokumentti- ja näytelmäelokuvissa tehdaspiippujen varjo on olennainen osa synkänkomeiden nuorten miesten ja kohtalokkaiden nuorten naisten sielunmaisemaa. Suomalaisessa populaarikulttuurissa tästä kuvastosta on ammennettu vähemmän, mikä tekee Miss Farkku-Suomen oululaisesta ahdistuksesta sekä raikkaan että omaperäisen tuntuista. Aivan kuten Välde / Röyhkä suodattaa musiikkiinsa Reedit, Bowiet ja Stoogesit oman pohjoisen mielenmaisemansa läpi, niin myös leffan ohjannut Matti Kinnunen tekee jo väkisinkin hiipuvan teollisuuskaupungin rappiosta samaan aikaan sekä suomalaista että yleismaailmallista.

Pieneksi ongelmaksi Miss Farkku-Suomessa  muodostuu tarinan kaaren tavanomaisuus. Tällaiset ulkopuolisuuden ja hyljätyksi joutumisen kuvaukset tuppaavat useimmiten kehittymään selviytymis- ja menestystarinoiksi. Kuten tunnettua, Röyhkän / Välden ura lähtee lentoon. Hänestä todella tulee tuhansien sankari ja päiväuni, paljon enemmän kuin ne häntä kiusanneet idiootit. Tällainen fantasia menestyksen kautta kostamisesta on katsojalle totta kai ajoittain nostattavaa, mutta usein myös banaalia ja vähän vieraannuttavaa.

Minkäs toisaalta teet – niinhän se Röyhkän elämässä nyt sitten vain kävi, että sinne makuuhuoneeseen rakkaiden vinyylilevyjen pariin ei tarvinnut yksikseen jäädä. Elokuvan loppupuolella makeita voitonriemun tunteita koitetaan maustaa Välden ja Piken suhteen hyvinkin traagisilla käänteillä, mutta näihin ei ihan muodostu tarinan logiikan edellyttämää potkua.

Mikko Neuvonen on kovemmasta ulkokuoresta salaa haaveilevana herkkänä Väldenä erinomainen. Olisi kauheaa, jos roolista olisi tehty Kauko Röyhkä -imitaatio. Nyt Neuvosen Välde onneksi seisoo omilla uhmakkailla jaloillaan, sekä uskottavana 70-luvun punk-kulttuurisotien ristiriitaisena tulkkina että nykyajastakin käsin samastuttavana, orastavana rock-runoilijana.

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi