Sammatti Dance Company

Sammatin balettileirillä rakastettiin tanssia tänäkin vuonna koko sydämellä.

Sammatin balettileirillä rakastettiin tanssia tänäkin vuonna koko sydämellä.

Hiki lentää roiskuen ja äänekästä huohotusta säestää ajoittainen tömähdys. Navetan vintillä on lämmintä ja tiivistä. Kohtaus ei ole heinälatoromantiikkaa vaan balettileiriläisten loppunäytöksestä Työtehoseuran Lönnrot-opistolla Sammatissa. Opiston tienoo muuttuu kerran vuodessa pieneksi balettikyläksi ja paikallista apteekkia muistutetaan etukäteen ”niiden” tulevan taas.

Helsingin Tanssiopisto on järjestänyt kesäleirin jo kolmetoista kertaa. Osallistujat ovat aikuisia baletin harrastajia sekä nuoria ammattiin opiskelevia. Solistit ovat yleensä Kansallisbaletin tanssijoita, tänä vuonna Asta Lindholm, Charlotte Schauman ja Johan Pakkanen. Leirin perusti aikoinaan baletin harrastaja, joka halusi yhdistää kaksi itselleen rakasta asiaa: tanssin ja kesäloman. Anita Remitz luotsaa leiriä edelleen miehensä Sakarin kanssa, ja treenaa aktiivisesti mukana.

Lavan takana kuhisee. Väki on innostuneen hermostunutta. Esiintymisasuja viritellään ja nutturoita viimeistellään. Ilmassa leijuu vahva hiuslakan tuoksu.

Katonrajassa roikkuu rivi esitysvaatteita. Niitä on tässä näytöksessä paljon ja niiden tuunaaminen kuuluu olennaisesti leirin iltapuhteisiin. Rekvisiitta haalitaan sieltä täältä, kotikutoisuus kuuluu asiaan. Pääosassa on tanssiminen ja esityksen työstäminen.

Yleensä täysipitkää balettia harjoitellaan ammattiseurueissa vähintään neljä viikkoa, täällä se valmistellaan viikossa.

Amatöörien ja ammattilaisten kohtaaminen tällä tavoin on ainutlaatuista Suomessa.

Baletti on erittäin vaativaa ja harrastajat ovat usein hyvin motivoituneita. Monen ammattitanssijan onkin yllättänyt leiriläisten palava innostus. Ammattilaiselle on antoisaa ja inspiroivaa työskennellä tällaisessa ympäristössä, harrastajalla taas on harvinainen tilaisuus päästä näkemään ammattilaisen työskentelyä läheltä. Leirillä eletään viikon ajan tietynlaisessa balettikuplassa, ja juuri se saa monen palaamaan aina uudelleen.

Leiri ei kuitenkaan ole pelkkää baletin unelmaa, vaan fyysisesti raskas suoritus. Ilman särkylääkkeitä ja laastaria ei todennäköisesti selviä.

 

Yksi palaajista on Dinna Bjørn, joka on harjoittanut esitettävän kappaleen – jo kuudennen kerran. Ollessaan Kansallisbaletin johtajana hän ystävystyi leirin perustajien kanssa ja ihastui ideaan. Myös hän vaikuttui Sammatin hengestä – energiasta ja motivaatiosta, jolla leiriläiset balettiin suhtautuivat. Koska monet ovat olleet mukana useana vuonna, alkavat Bournonvillen baletit tulla tutuiksi ja hän pääsee näkemään kuinka ihmiset kehittyvät. Se on harvinaista Bjørnille, jonka työ koostuu useimmiten projekteista. Hän on harvoja Bournonvillen balettien osaajia maailmassa, ja työ vie häntä ympäri maailmaa.

Valot syttyvät ja esiintymislavalle astuu kaksi henkilöä. Dinna Bjørn esittelee Konservatorion, esitettävän teoksen ja Sakari Reitamo tulkkaa. Reitamo kääntää Bjørnin puheet leiriläisistä Sammatti Dance Companyksi ja se aiheuttaa yleisössä hyväntahtoista naurua. Toisaalta, kuinka moni ammattiseurue on edelleen kolmentoista vuoden jälkeen pystyssä?

 

 La Conservatoire (A Marriage by Advertisement) sijoittuu pariisilaiseen tanssikouluun, jossa tunteet kuohuvat. Tätä balettia ei ole tässä laajuudessa esitetty koskaan aikaisemmin Tanskan ulkopuolella. Täyspitkänä se nähdään seuraavan kerran Bolshoissa Moskovassa. Yleisö on siis todistamassa jotain ainutkertaista. Bjørn kääntyy Reitamon puoleen ja sanoo: ”Minä menen laittamaan musiikin päälle, mene sinä Sakari pukemaan esitysvaatteet”. Näytös on valmis alkamaan.

Vaikka kaikki askeleet tai liikkeet eivät menisi teknisesti puhtaasti – eivätkä aina menekään – ei sitä navetan vintillä istuessa huomaa. Miljöön vaatimattomuus tuntuu sympaattiselta, mutta söpöys muuttuu aika pian liikutukseksi, kun huomaa ilon ja palon esiintyjien kasvoilla.

 

Yleisö ja esiintyjät ovat lähekkäin ja intensiivisyys imaisee katsojan mukaan balettikuplaan. Rakkaus tanssiin tulee syvältä sydämestä ja sen näkee ja tuntee.

Iloinen puheensorina täyttää tilan näytöksen jälkeen, kun lukemattomista loppukiitoksista on selvitty. Kuulumisia vaihdetaan ja jaetaan kokemuksia viikon varrelta. On vaikea päästää irti ja palata tavalliseen arkeen. Sammattikupla puhkeaa ja taika katoaa. Seuraavaan vuoteen.

 

Lue lisää: http://www.helsingintanssiopisto.fi/index.php?sivu=tuntivaihtoehdot&alaotsikko=leirit&ala-alaotsikko=sammatti

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , ,

Kommentoi