Sylvi kaduilla:
Keskusta, maanantai 13.8.

"Auringon myötä kaduille oli virrannut joukoittain ihmisiä. Ja vaikka bändipaitatiheys ei ollut yhtä suuri kuin Kalliossa, partioltamme meni vain pari tuntia kymmenen bändipaidan bongaamiseen. Ja tällä kertaa niitä oli myös naisten yllä."

Kuvat: Eva-Liisa Orupold

Edellisenä päivänä ollut Madonnan konsertti ja päättynyt Flow-festivaali eivät näy enää maanantaina Helsingin keskustan katukuvassa. Eivät ainakaan sen bändipaidoissa.

Sylvin kahden naisen katupartio liikkui Helsingin keskustassa tavallisena maanantaina. Tai siinä mielessä tälle kesälle poikkeuksellisena, että aurinko paistoi taivaan täydeltä. Auringon myötä kaduille oli virrannut joukoittain ihmisiä. Ja vaikka bändipaitatiheys ei ollut yhtä suuri kuin Kalliossa, partioltamme meni vain pari tuntia kymmenen bändipaidan bongaamiseen. Ja tällä kertaa niitä oli myös naisten yllä.

 

Ville, Slayer ja Stone

Heti treffipaikkamme kohdalla Rautatieaseman edessä vastaamme kävelee mies, joka kantaa Stone-hupparia. Sen alta pilkottaa Slayerin t-paita. Molemmat edustavat trashmetallia, ensiksi mainittu kotimaista ja jälkimmäinen amerikkalaista.

”Slayerin paita on keikalta, muistaakseni vuodelta 2007. Ja Stone-huppari on ostettu Sauna Open Airista kylmältä viimalta suojelemaan”, Villeksi esittäytyvä mies naureskelee.

Paidat ovat osa Villen bändipaitakokoelmaa, jonka lukumäärä on karannut jo toiselle sadalle. Eniten hän omistaa Slayerin paitoja. Ne ovat myös hänen suosikkejaan.

”On vaikea sanoa, mikä tekee bändipaidasta hienon. Jotkut ovat hyvin graafisia ja tyylikkäitä noin muuten, mutta jos siinä lukee Slayer niin se riittää.”

 

Jonatan, Bob Marley

Ennen Kaisaniemenpuistoa bongaamme Jonatanin, jonka hupparin Jamaika-värit korostavat sen alta pilkottavaa Bob Marley –paitaa. Jonatan kertoo, että vastaavia paitoja löytyy useista eri kaupoista. Omansa hän on ostanut ”jostain Ruotsista”.

Jonatan omistaa kymmenisen bändipaitaa, eikä niiden joukossa ole varsinaisia suosikkeja.

”Kunhan se paidan logo on omanlainen, että se on bändin oma. Ei jonkun H&M:n luoma.”

 

Ella ja Piia, Ramones

 Puistossa musiikkia kuuntelevat Ella ja Piia, joista jälkimmäisellä on Ramones-huppari. Tarkempi tarkastelu paljastaa, että Ramones-logo on ommeltu huppariin kiinni itse. Ja ompelija on Ella. Hän on lainannut vaatteen Piialle.

”Toi patch on leikattu yhdestä paidasta. Mun piti leikata sitä paitaa, mutta kun se meni pilalle, niin leikkasin koko logon irti ja laitoin sen tuohon”, Ella kertoo.

Piialla on alle kymmenen bändipaitaa, joista hänen suosikkinsa on Nirvana. Ellalla paitoja löytyy lähemmäksi kaksikymmentä. Hän kertoo suosivansa punk-bändejä.

Entä mikä noin yleensä tekee bändipaidasta hienon?

”Lähinnä se logo”, Piia vastaa.

”Ja se, mitä se edustaa”, Ella täsmentää.

 

Ilkka, The Storm

Ilkka istuu Kampin aukiolla yhdessä Esan kanssa. Lähestymme Ilkkaa kysymyksellä, liittyykö hänen paitansa ehkä jotenkin johonkin bändiin. Ystävällisesti Ilkka vahvistaa epäilyksemme.

The Storm on tanskalainen duo, nää mies ja nainen on naimisissa keskenään. Nainen oli muistaakseni Swan Leessä ja mies oli Mew’ssa. Tosin kumpikaan ei soita enää näissä kokoonpanoissa. The Stormin kolmas levy on kai tullut vuoden sisään.”

Ilkka kertoo ostaneensa paidan netistä, tunnetusta nettikaupasta. Nyt se on yksi hänen reilusta kymmenestä bändipaidastaan. Lempparin hän kertoo vaihtuvan tilanteen ja viikonpäivän mukaan, mutta hienon bändipaidan määreet ovat selvät.

”Se on musta, ja siinä kiva printti. Siinä voi lukea bändin logo, mutta ei välttämättä bändin jäseniä.”

 

Esa, Looptroop Rockers

Ilkan kanssa samalla penkillä istuvan Esan paita hämää. Isompi printti Professional Dreamers kuulostaa indiebändin nimeltä, mutta pienempi präntti Looptroop Rockers paljastaa totuuden. Kyseessä on ruotsalaisen hiphop-kokoonpanon paita. Professional Dreamers on heidän uusimman levynsä nimi.

”Mie ostin tän paidan Basso-foorumilta. Siellä yks käyttäjä möi vinyyliä sekä paitaa yhteensä 15 eurolla. Ja mie aattelin, että kun mie sen vinyylin kuitenkin haluun ja jos siihen saa vielä paidan ilmaiseksi, niin why not.”

Esalla on nykyään kymmenisen bändipaitaa, mutta menneisyydessä niitä on ollut aika paljon enemmän.

”Silloin kun kuuntelin raskaampaa musiikkia, mulla oli varmaan joku 50–70 bändipaitaa. Ne oli ainoita, joita mie käytin. Ennen se oli väline näyttää, että ’hei, tää on kova juttu’. Enää ei oo sinällään tarvetta näyttää muille, mitä kuuntelee.”

Metallipaidat on kaupattu Huuto.netin ja kirppareiden kautta. Jäljelle jääneet paidat edustavat eri tyyliä kuin aiemmat.

”Aikoinaan paidoissa piti olla kaikkea niin kuin pentagrammeja ja isoja kuvia, hihat ja kaikki täysi. Mutta nyt jos bändipaidassa on eessä iso kuva, niin mie yleensä skippaan sen. Pitää olla kompaktia ja helppoa. Ja kun ite just opiskelen nuorisotyötä ja oon ollut nuorisotiloilla töissä, niin ei oikein voi mitään provosoivaa pitääkään.”

Looptroop Rockersin paita on tällä hetkellä yksi Esan suosikkeja.

”Kun tää on basic-helppo.”

Vasta varsinaisten haastattelujen jälkeen selviää, että Ilkka ja Esa ovat veljeksiä. Bändipaitoja ei ole kuulemma siitä huolimatta koskaan jaettu. Ilkka nyökkää veljensä suuntaan ja kertoo miksi:

”En voi sietää hänen musiikkiaan.”

 

Jespe, JFA

Ruttopuisto osoittautuu bändipaitojen kannalta anteliaaksi paikaksi. Ensimmäisenä vastaan kävelee JFA:n paita. Sitä kantava Jespe kertoo kirjainlyhennelmän tarkoittavan Jodie Foster’s Armya.

”Se on skeittipunkbändi Kaliforniasta 1980-luvun alusta. Tai hardcorepunkkia se soitti.”

Punkkia edustavat lähes kaikki muutkin Jespen noin kymmenestä bändipaidasta. JFA on yksi suosikeista.

”Tää on ostettu jostain netistä, muistaakseni eBaystä.”

Jespe valitsee bändipaidan itse bändin takia.

”Ei tämäkään musta niin hieno oo, pikemminkin se bändi on se juttu.”

 

Pasi, Toxic Holocaust ja Sodom, Kreator, Deicide, Death, Judas Priest…

 Pasilla on Toxic Holocaustin, amerikkalaisen trashmetal-bändin t-paita. Sen tosin huomaamme vasta farkkuliivin jälkeen. Liivi on täynnä bändilogoja, jotka Pasi kertoo ommelleensa siihen itse. Selässä on iso Sodom-kangasmerkki. Sitä reunustavat pienemmät merkit, kuten Judas Priest, Mötorhead, Iron Maiden, Testament ja niin edelleen.

Kaikesta päätellen Pasi on raskaamman musiikin ystäviä. Toxic Holocaust –paidan hän on ostanut edellisenä viikonloppuna Oulun Jalometallifestivaaleilta, joissa kyseinen bändi on ollut soittamassa.

Vieressä istuva nainen kertoo, ettei nuorukaisen vaatekaapista muuta löydykään kuin bändipaitoja. Hän arvioi, että niitä on nyt parisenkymmentä.

”Sen lukumäärän ohi on menty jo ajat sitten”, Pasi kuitenkin kommentoi. Hän nyökkää naisen suuntaan ja jatkaa.

”Tämä välillä valittaa, että vois sitä joskus pitää jotain värikkäämpääkin.”

Synkkyys itsessään ei kuitenkaan Pasin mielestä tee paidasta hienoa.

”Mä luulen, että monen bändin kohdalla se hieno juttu vois olla vaan joku kuva levynkannesta. Ei sen tarvitse aina olla mitään synkkää, verta ja väkivaltaa.”

 

Tom, Jimi Hendrix

Ruttopuistossa istuu myös Tom väreillään erottuvassa Hendrix-paidassaan.

”Mä sain tän tyttöystävältä joululahjaksi, olisko nyt pari joulua sitten”, Tom kertoo. Fanitussuhde Hendrixiin on edelleen yhtä hyvässä kunnossa kuin paitakin. Tom sanoo kuuntelevansa kitaristin musiikkia päivittäin.

Hänen noin kymmenestä bändipaidastaan suurin osa edustaa vallan erilaista genreä, ne ovat mustanpuhuvia Metallica-paitoja. Paitasuosikkiaan Tom ei kuitenkaan osaa sanoa. Metallica toki kuuluu lemppareihin, mutta toisaalta Hendrix-paita eroaa edukseen juuri erilaisella värityksellään.

Yksinkertaisuus on Tomin mielestä joka tapauksessa valttia.

”Paidassa ei saa olla liikaa. Joskus se pelkkä logo riittää.”

 

Sofi, Bob Dylan

 Annankadulla vastaan astelee Sofi kulahtaneessa, mustavalkoisessa Bob Dylan –paidassaan. Eikä kuluma ole minkään vaateketjun laskelmoitua nostalgiapatinaa.

”Tää on landelöytöjä. Mä ratsaan siellä aina mun faijan vanhat t-paidat. Se on matkustanut ympäri maailmaa ja kerännyt matkoiltaan kaikkea siistiä. Leikkasin tästä vaan tuon kauluksen irti.”

Bob Dylan –paita on Sofin suosikki hänen paristakymmenestä bändipaidastaan. Se täyttää hyvän bändipaidan kriteerit.

”Paidan pitää olla laadukkaasti tehty, että sen printti kuluu hienosti. Printti ei saa olla semmoinen painettu muovinen lätkä.”

Paita tekee säväyksen muistakin syistä: puolihuolimaton savuke huulilla toistuu sekä Bob Dylanilla että Sofilla itsellään.

 

Ali, The Clash

Ali saapuu partiotamme kohti Kampin kauppakeskukselta päin kaverinsa kanssa. Hän vastaa kysymyksiin The Clash –paidastaan englanniksi.

Herkästi hymyilevä Ali kertoo saaneensa paidan lahjaksi ystävältä. Se on toinen hänen kahdesta bändipaidastaan, joissa molemmissa paidan etupuolen printti viehättää häntä erityisesti.

”Pidän tämän paidan printistä, mutta myös sen kaula-aukosta.”

Alin paita eroaakin klassisista bändipaidoista istuvammalla muotoilulla.

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , , , , , , , , ,

Kommentoi