Teatterista viis… Osa 3

"Pian näemme, miten neuvostovirolainen perhe hartaana mussuttaa harvinaista herkkua, itse paistettuja korvapuusteja. Puusti maistuu myös kyyläävälle komissaarille, joka ottaa omansa, tietysti lupaa kysymättä."

Jaana S. Semerin juttusarjassa tehdään havaintoja teatterista.

1. PULLAA

Teatteri NO99:n nyky-Viron historiasta kertovassa eepoksessa The Rise and Fall of Estonia ruoka ilmentää oivallisesti yhteiskunnan kulloisiakin arvoja.

Esitys alkaa nykyajan yltäkylläisyydestä. Ylimielinen ydinperhe närkkii toisiaan ja croissanteja. Syödään nyt vaikka näitä sitten.

Pian näemme, miten neuvostovirolainen perhe hartaana mussuttaa harvinaista herkkua, itse paistettuja korvapuusteja. Puusti maistuu myös kyyläävälle komissaarille, joka ottaa omansa, tietysti lupaa kysymättä.

Monen sopan ja pikkupalan jälkeen, esityksen loppukohtauksessa, Viron itsenäisyyttä juhlimaan asettuva seurue mässäilee itsensä pyörryksiin.  Yhteiskunta kirjaimellisesti syö omat arvonsa.

Minä nautin ennen esitystä pienen rahkamunkin. Mitähän teatterintekijä siitä voisi päätellä?

2.  SUORA LÄHETYS

Mainittu NO99:n esitys aiheutti kiivasta keskustelua.

Näimme esityksen kokonaan videoituna, valkokankaalta. Esityksen lopussa saimme tietää, että kaikki oli tapahtunut aivan silmiemme edessä, mutta esiripun takana. Olimme katselleet eräänlaista suoraa lähetystä.

Osa meistä etääntyi ja pitkästyi, osa (kuten minä) innostui ja koki, että tapahtumat tulivat pikemminkin lähelle. ”Tämähän oli kuin tv-teatterissa aikanaan”, toteaa ystäväni. Ja totta: televisioteatteria tehtiin pitkään niin, että näyteltiin kameroille ja katsojille siinä ja nyt.

3. LUOTTAMUKSELLA

Ruotsissa on ne kuninkaalliset.

1600-luvulta peräisin olevassa suloisenkauniissa teatteritilassa nimeltä Confidence esitti paikallinen Cirkus Cirkör käsitöistä innoituksensa saanutta teostaan The Knitted Piece.

Käsitöitä harrastavaa katsojaa liikutti esityksen runollinen luonne ja ne verkot ja puikot ja kerät.  Suomalaissyntyistä puolestaan se, että kolme kuudesta esiintyjästä oli jotenkin suomalaisperäinen.

Mutta hauskinta oli teatteritilan nimen – Confidence – historia.

Kuningatar Lovisa Ulrikan aikana teatteriksi muunnettu rakennus on nimetty ruokasalin pöydän mukaan. Siinä on mekanismi, jolla koko pöytä voidaan laskea alakertaan tyhjennettäväksi ja uudelleen katettavaksi. Hoviherrat ja –rouvat saivat siis keskustella aterioidessaan luottamuksella ilman, että palvelijat kuulivat heidän puheitaan!

4. KUN 2D VOITTAA 3D:N  6-0

Korjaamon Stage -sarjassa nähdään paraikaa teatteriherkkuja eri puolilta maailmaa. Tänä vuonna keskiössä on entistä selkeämmin ns. dokumenttiteatteri eli todellisuuden tapahtumista innoittunut dramaturgia.

Avajaisissa oltiin kuitenkin fiktiivisiä. Norjalainen versio Punahilkan tarinasta vei meidät 3D-lasien avulla satumetsiin ja muihin toisiin todellisuuksiin.

Vannoutunutta 3D-lasien vihaajaa innoitti silti eniten ihana 2D –kohtaus. Nuori näyttelijä teki siinä, silmiemme edessä, taitavinta näkemääni varjoteatteria käsillään. Maagista!

5. MAMMUTTI

Hyeenoista koiriin ja mammutteihin: Leea Klemola jatkaa seikkailujaan eläinkunnan parissa.

Eläinkunta käsittäen ihmiskunnan ja muut eläimet. Esitys nimeltä Jessikan pentu nauratti ja ajattelutti viikonloppuna Helsingissä; Kuopion kaupunginteatterissa taas loppusyksyllä.

Siihen voi valmistautua uppotumalla seuraavaan biisiin:

 Artikkelikuva: Teater NO99 / Okeiko Oo

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi