To Rome With Love

"Vaikea on ymmärtää, miten Allen voi kuvitella voivansa tällaisesta lähtökohdasta ohjata katsomisen arvoisia elokuvia."

(USA, 2012)
O: Woody Allen
N: Allen, Alec Baldwin, Jesse Eisenberg, Ellen Page, Penelope Cruz
K 3
Ensi-ilta 31.8.2012

 ★★☆☆☆ 

Woody Allenin laimea rakkauskirje Roomalle venyttää ja vesittää vähät vitsinsä.

Woody Allen on uudesta elokuvastaan To Rome With Lovesta puhuessaan itsekin sanonut katsovansa näitä nykyisin kuvaamiaan eurooppalaisia klassikkokaupunkeja ulkopuolisen silmin, pinnallisesti kuin turisti.

Ohjaaja on aivan oikeassa.

Vaikea on kuitenkin ymmärtää, miten Allen voi kuvitella voivansa tällaisesta lähtökohdasta ohjata katsomisen arvoisia elokuvia. Tai voisi kai hän ohjata, jos hänen postikorttifilminsä jotenkin käsittelisivät, haastaisivat tai probelematisoivat tuota ulkopuolisen katsetta. Tai jos se ulkopuolisen katse näkisi jotain sellaista, mitä ei huolimattomasti Lonely Planetia selailemalla itse jo huomaa. Allenin eurooppalaisen vaiheen aloittaneissa Lontoo-filmeissä Match Point (2005) , Scoop (2006) ja Cassandra´s Dream (2007) tällaista ulkopuolisen virkistävänkieroa näkemystä ja paikallisella elokuvahistorialla leikittelyä vielä oli. Kylmiä elokuvia, kyllä, mutta Allenin tuotannossa jotakin uutta.

Toisaalta Allenin edellinen työ, seniili fantasiakuvitelma Midnight In Paris (2011) on ohjaajan uran kaupallisesti menestynein. Vähemmästäkin mukavoituu kuvaamaan seuraavaksi  Rooman ihanaa romanttisuutta, kaupunkiin emigroituneita lemmenkipeitä amerikkalaisia ja eksoottisen meluisia italiaanoperheitä.

Toki To Rome With Lovesta puuttuu Midnight in Parisin pakotettuus. Rooma-filmi on lukuisia tarinoitaan sinne tänne pyörittelevä, löysyyteen saakka rento fiilistely ikuisen kaupungin nykyisyydessä. Eikä se kokonaan vailla ansioita ole. On aina kivaa, että Allen itsekin vaivautuu purkamaan neuroosejaan kameran eteen, nyt Italiasta heilan löytäneen amerikkalaistytön epäluuloisena isänä. Tuikitavallinen perheenisä (Roberto Benigni), josta yhtäkkiä ja selittämättä tulee kaiken kansan tv-julkkis, jaksaa huvittaa aikansa, mutta tämäkin vitsi pitkitetään ainakin viisi kohtausta yli inhimillisen sietokyvyn.

Muuten mennään aika puuduttavassa sattumusten karusellissa. Esimerkiksi Alec Baldwinin istuttaminen Jesse Eisenbergin esittämän, tyttökaverinsa parhaaseen ystävään rakastuvan nuorukaisen ”elämänviisaaksi” lemmenkonsultiksi on heti alun alkaen niin puiseva idea, että ikeniin sattuu.

Ei tällaisessa elokuvassa toki mitään varsinaisen pahaa ole. Onpahan vain tylsää kuin elämä.

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi