Rakkautta ja Anarkiaa 2012
Naisten ohjaamia!

"Varokaa teinit, rockmusiikista voi tulla raskaaksi."

Ei, sillä ei ole mitään väliä onko elokuva miehen vai naisen ohjaama. R&A -ennakkojen toinen osa nyt vain sattuu olemaan naisten ohjaamien leffojen kavalkadi.

Electrick Children
(USA, 2012)
O: Rebecca Thomas
N: Liam Aiken, Rory Culkin, Julia Garner, Bill Sage

 ★★★½☆ 

Varokaa teinit, rockmusiikista voi tulla raskaaksi – ainakin salaa kasettinauhurilta kuunnellusta Blondien Hanging on the Telephone -coverista.

No miten voisikaan tietää, mistä lapset tulevat, jos on kasvanut niin sanotusti puskassa, kuten 15-vuotias Rachel (lumoava Julia Garner) Utahin tiukassa mormoniyhteisössä.

Hurskaan perheen maailma menee sekaisin, kun siveyden perikuva Rachel tulee yllättäen raskaaksi. Rachel vannoo, että kyseessä on neitseellinen hedelmöittyminen, jonka siemenen kylvi rockmusiikki.

Muu perhe, etenkään Rachelin pastori-isä, ei ole yhtä vakuuttunut ihmeestä. Syyttävä sormi osuu Will-veljeen, jonka äiti on löytänyt keskellä yötä painimasta Rachelin kanssa jumalallisen kasettinauhurin herruudesta. Veli häädetään yhteisöstä ja Rachel yritetään nopsaan naittaa kunnolliselle mormonipojalle.

Rachel joutuu valitsemaan perheen määräysten ja sydämensä äänen välillä. Tien suunnan voi arvata – pakomatkan päämääräksi valikoituu Las Vegas, josta Rachel lähtee etsimään lapsensa isää, nauhalla laulanutta ääntä.

Viaton lettipää veljineen tupsahtaa pinkissä puuvillamekossaan syntisen Las Vegasin neonvalojen keskelle, todellisuuden toiseen ääripäähän. Kaksikko tutustuu epäonniseen Clydeen (Rory Caulkin) ja tämän trash metal -bändiin. Pojat tarjoavat tulokkaille intensiivisen perehdytyksen modernin maailman karheampaan puoleen. Mukaan mahtuu reippaasti nurjaa huumoria.

Naiivi ja viaton mormoninuori huumeiden, viinan ja irtosuhteiden paratiisissa saattaisi kirvoittaa kliseisiin maailmat törmäävät -asetelmiin. Ohjaaja Rebecca Thomasin debyyttielokuvan isoja plussia onkin vastakkainasettelu mormoniyhteisön ja Las Vegasin nuorisokulttuurin välillä ilman yksinkertaistavia tuomioita siitä, kumpi on moraalisesti ”parempi” tapa elää. Rachelin naiivius vaikuttaa aidolta, eikä sillä mässäillä. Kiitos Thomasin oman, tosin ei yhtä fundamentalistisen, mormonitaustan.

Rachel ja Clyde, moderni Maria ja Joosef, löytävät toisensa ja rakastuvat. Elokuva pitää otteessaan pitkälti Rachelia näyttelevän enkelimäisen Julia Garnerin ansiosta. Myös Rory Caulkin vakuuttaa angstisena teinipoikana.

Harmi vain, ettei herkullinen lähtökohta kehity huippuunsa. Elokuvan rakenne hieman hajoilee kohti katsojaa epätyydyttävää loppuratkaisua, joka voisi olla lainattu mistä tahansa romanttisesta teinileffasta. Asioista vihjaillaan vähän turhankin hienovaraisesti ja seksuaalisia viitteitä riittää: äidin provosoiva iltasatu, sininen kasettinauha, kirkkaanpunainen Mustang-avoauto… Paljon jätetään auki. Mitä tapahtui? Onko todellisuus paljon synkempi ja Rachelin vakaa usko vain epätoivoista menneisyyden kieltämistä? Pohdittavaa riittää loppuillaksi.

Anna-Sofia Joro

TI 25.9 18.30 Kinopalatsi 8
KE 26.9. 18.30 Kinopalatsi 8
TO 27.9. 16.00 Maxim 1

Work Hard Play Hard
(Saksa 2011)
O: Carmen Lossman

 ★★★☆☆ 

Saksalaisen Carmen Lossmanin palkitun ohjauksen nimi johtaa harhaan: dokumentissa ei seurata nykyajan toimistotyöläisten kuormittavaa arkea ja sen vastapainokseen vaatimia raskaita huveja. Itse asiassa koko työnteko jää taka-alalle, sillä dokumentin keskiössä ovat standardoidut tavat mitata ja kehittää työntekijöiden suoritusta.

Globaalien suuryritysten pääkonttorit ovat arkkitehtuuritoimistojen taidonnäytteitä, joiden tahdotaan ”heijastavan tiimihenkeä”, ”tarjoavan kodin tuntua bisnesympäristössä” ja ”välittävän ajatusta, ettei työ ei ole rajoite”. Mistä muusta lopulta kuitenkaan olisi kyse kuin tarkkojen rajojen määrittelemisestä tiloissa työskenteleville ihmisille.

Vaikka nykyaikaiset mobiililaitteet ja verkkoratkaisut sallivat työtehtävien suorittamisen ajasta ja paikasta riippumatta, on kasvokkainen ihmiskontakti korvaamatonta. Esiteltyjen toimistojen onkin tarkoitus tarjota kohtaamisia, jotka edistävät luovuutta ja innovaatioita liiketoiminnan hyödynnettäväksi.

Työympäristöjen suunnittelun lisäksi dokumentissa seurataan henkilöstön työnteon arviointiin ja kehittämiseen erikoistuneita konsultteja. Hupia tuo klassikko: pukumiehet viedään metsään tiimi- ja johtajakoulutukseen. Arviointikeskuksessa nuori markkinoinnin ammattilainen puolestaan latelee vastauksiaan kuin tenttikirjan hädin tuskin suljettuaan – kokeneemmat kollegat uskaltavat jo ottaa hiukan rennommin. Tauolla haastatellut räpläävät älypuhelimiaan ja valmistautuvat kuulemaan konsulttien tiivistelmän itsestään.

Dokumentti ei sinällään ole uutta vähänkään vastaavanlaisissa ympäristöissä työskennelleille, mutta voi pysäyttää uhraamaan ylimääräisen ajatuksen nykyihmisen absurdille arjelle. Lasiseinäiset toimistot, vaaleiksi kalustetut avotilat ja näköyhteys kerrosten välillä luovat esitetyissä konttoreissa futuristista tunnelmaa. Kamera kiertää tyhjiä neuvotteluhuoneita ja halleja painostavan äänimailman soidessa taustalla. Viihtyisäksi suunnitellut tilat tuntuvatkin etäisiltä, jopa aavemaisilta. Hetkittäin tuntuu, kuin katselisi Kubrickin Avaruusseikkailua.

Eira Heinämies

LA 22.9. 16.15 Dubrovnik (Andorra)
SU 23.9. 14.15 Dubrovnik (Andorra)
TI 26.9. 12.00 Kinopalatsi 8

Chicken with Plums
(Poulet aux prunes, Ranska–Belgia–Saksa 2011)
O: Marjane Satrapi & Vincent Paronnaud
N: Mathieu Amalric, Maria de Medeiros

 ★★★★☆ 

ParonnaudSatrapi-työparin yhteinen esikoinen oli jälkimmäisen sarjakuvaan pohjaava Persepolis (2007). Satrapin sarjakuva on myös tämän elokuvan taustalla, mutta tällä kertaa emme näe taiteilijan piirrosjälkeä imitoivaa animaatiota vaan eläviä näyttelijöitä. Lopputulos on yhtä onnistunut.

Lahjakas viulisti Nasser Ali Khan (Mathieu Amalric) päättää kuolla. Syy selviää pitkin elokuvaa, joka kattaa Ali Khanin viimeiset päivät sekä takaumien kautta suuren osan hänen menneisyyttään. Kuolonhoureet tuovat mukaan annoksen fantasiaa ja suuret poliittiset tuulahdukset hitusen realismia.

Kauniisti kuvattu elokuva on pohjimmiltaan melodraamaa, mutta siitä uupuu turha totisuus. Ali Khanin tuska välittyy nostalgian ja melankolian pehmentämänä.

Kaisu Tervonen

SU 23.9. 21.00 Maxim 1
MA 24.9. 16.00 Maxim 2
KE 26.9. 18.30 Maxim 2

My Brother the Devil
(Iso-Britannia 2012)
O: Sally El Hosaini
N: James Floyd, Fady Elsayed, Saïd Taghmaoui

 ★★★☆☆ 

Brittidraama sijoittuu Itä-Lontooseen, jossa kaksi egyptiläistaustaista veljestä elää vanhempiensa kanssa. Rashid (James Floyd) on huumekauppaa käyvä rikollisen alku, ja pikkuveli Mo (Fady Elsayed) haluaa olla kuin isoveljensä. Vakavan välikohtauksen myötä Rashid alkaa kuitenkin ottaa etäisyyttä jengiinsä, mikä tekee tilaa pikkuveljelle.

Sally El Hosainin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva pitää yllä jännitystä, vaikka kääntyileekin melko ennalta-arvattavia polkuja. Tyylikäs kuvaus ja lavastus sen sijaan väistävät kliseet huojuvasta käsivarakamerasta betonilähiön nuhjuisissa nurkissa.

Raikkaalta tuntuvat myös näyttelijöiden kasvot, joista aiemmin tuttu on oikeastaan Rashidin uutta toveria näyttelevä Saïd Taghamaoui.

Kaisu Tervonen

PE 21.9. 21.15 Kinopalatsi 10
LA 22.9. 14.15 Kinopalatsi 10
TI 25.9. 21.15 Kinopalatsi 10

Your Sister’s Sister
(USA 2011)
O: Lynn Shelton
N: Emily Blunt, Rosemarie DeWitt, Mark Duplass

 ★★★★☆ 

Romanttinen komedia ei tästä luontevammaksi enää käy. Mutta se ei tarkoita, etteikö mukaan mahtuisi epämukavia tilanteita. Koko elokuvan lähtökohta on sellaisessa.

Kolmenkympin rajapyykin ylittäneet Iris (Emily Blunt) ja Jack (Mark Duplass) ovat parhaita ystäviä, minkä takia Iris usuttaa veljensä kuolemaa potevan Jackin perheensä mökille kokoamaan itseään.

Mökillä on kuitenkin toinenkin surutyötä tekevä, Iriksen sisko Hannah (Rosemarie DeWitt), joka on juuri jättänyt seitsemän vuoden suhteen. Hannah ja Jack päätyvät tequila-pullollisen jälkeen sänkyyn, mikä tekee Iriksen yllätyssaapumisesta seuraavana aamuna vähintäänkin kiusallisen.

Blunt, Duplass ja DeWitt ovat indiedraaman kantava voima. Heidän näyttelijätyönsä ei näytä työltä ollenkaan. Samaa aitouden fiilistä dialogissa, joka siirtyy sujuvasti pannareista puhkottuihin kondomeihin.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Lynn Shelton tekee fiksusti kömpelöä ihmissuhdesoppaa.

Kaisu Tervonen

21.9. klo 16.00 Bio Rex
23.9. klo 18.45 Maxim 2
29.9. klo 16.00 Bio Rex

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , , , , , , , , , ,

Kommentoi