Night Visions Maximum Halloween 2012

"Meininki Berberian Sound Studio -nimisessä paikassa on sanalla sanoen vajaa."

Suomen pimein elokuvafestivaali Night Visions osuu sopivasti syksyn pimeimpään aikaan.  Sylvin toimitus katsoi otteita tänään alkavan festivaalin tarjonnasta. 

 

Berberian Sound Studio
(Iso-Britannia 2012)
O: Peter Strickland
N: Toby Jones, Cosimo Fusco, Antonio Mancino, Tonia Sotiropoulou, Layla Ami

 ★★★★☆ 

Harvoinpa varsinkaan genrefestivaalin ohjelmistossa tulee vastaan näin vaikeasti määriteltävää elokuvaa. Peter Stricklandin tunnelmallinen ja mukavan selittämättömästi uhkaava fiilistely sijoittuu kyllä tiiviisti kauhun maailmaan. Eletään 1970-lukua. Toby Jones on varautunut mutta työssään nerokas äänisuunnittelija Gilderoy, joka on saanut keikan itselleen vieraaseen ympäristöön, ilmeisestikin italialaisen kauhun b-tasoa edustavan ”The Equestrian Vortex” -elokuvan jälkiäänityksiin.

Meininki Berberian Sound Studio -nimisessä paikassa on sanalla sanoen vajaa. Vaarallisen seinähullun oloinen ohjaaja vierailee äänityksissä sen verran kuin jaksaa, päärooleja vaihdellaan, studion henkilökunnasta ei ota selvää itse pirukaan. Itse työstettävä leffa vaikuttaa pimeää uhkaa hehkuvalta kalkkunalta. Ei ihme, että Gilderoyn todellisuudentaju alkaa yksinäisinä hotelli-iltoina heittää.

Hillityn taide-elokuvamainen elokuva ja Jonesin maagisen hämmentynyt roolityö jäävät vaivaamaan mieltä viikkokausiksi. Berberian Sound Studio on erityisen kutkuttava Argentonsa katsoneille, mutta soisihan tälle laajemmankin yleisön huomion.

Todellisuudessa leffan äänimaisemasta vastaa muuten suomalainen Heikki Kossi!
Manu Haapalainen

To 1.11 21.00 Maxim 2
La 3.11 23.00 Maxim 2

The Seasoning House
(Iso-Britannia 2012)
O: Paul Hyett
N: Rosie Day, Sean Pertwee, Kevin Howarth

 ★★★☆☆ 

Efektejä ja maskeerauksia kauhuelokuviin tehneen Paul Hyettin esikoisohjaus on hyytävän karu kuvaus Jugoslavian sisällissodan keskeltä: ollaan hylättyyn taloon perustetussa bordellissa, jota käyttävät muun muassa serbisotilaat. Bordelliin naiset hommataan kaappaamalla ja teloittamalla heidän sukulaisensa. Kukaan ei voi tulla kyselemään heidän peräänsä.

Elokuvan värimaailma on ruskea ja harmaa, ääniä on vähän – tämä on perusteltua, koska elokuvan päähenkilö on kuuro. Kamera kulkee unenomaisesti pitkin käytäviä ja talon seinien välissä. Koko ajan ollaan kuin siirtymässä johonkin toiseen tilaan, kuin vertauskuvana siitä, miten bordellin kidutetut naiset haluavat pois talosta.

Paikoitellen todella vastenmielinen elokuva onnistuu myös koskettamaan kuvauksena hädästä, johon naiset sodissa joutuvat. Yksikään raiskauksista tai muista hyväksikäytöistä ei missään vaiheessa lipsahda erotiikan tai pornografian puolelle. Kidutuksia ja tappamisia on äärimmäisen vaikea katsoa.

Huonoimmillaan elokuva tarjoilee stereotyyppisiä itäeurooppalaisia mieshahmoja partoineen ja taaksekammattuine tukkineen. Lopussa elokuva muistuttaa enemmän tavanomaista takaa-ajotarinaa. Loppukäänne on kuitenkin erityisen ironinen. Siinä Hyett on selvästi ottanut vaikutteita tehokkaasta leirikauhuelokuvasta Eden Lake, jossa hän oli mukana.
Juri Nummelin

La 3.11. klo 21.00 Maxim 1

 


God Bless America
(USA 2011)
O: Bobcat Goldthwait
N: Joel Murray, Tara Lynne Barr

 ★★½☆☆ 

Frankilla on huono päivä. Unet ovat jääneet vähiin idioottimaisten naapurien takia, pomo antaa potkut aiheetta ja välinpitämätön lääkäri kertoo kuoleman lähestyvän. Vanhakantaisen järkevä mies romahtaa. Mutta miettiessään oman henkensä riistämistä hän saa paremman idean: riistää hengen muilta.

Joel Murrayn näyttelemän Frankin innoittajana on selvästi toiminut Michael Douglasin hahmo Rankassa päivässä. Molemmat tuntuvat elävän selväjärkisinä ja siksi pienenä vähemmistönä tyhmyydelle omistetussa maailmassa – meidän maailmassanne. Molempiin on helppo samastua ja molempien käyttämä väkivalta mahtuu arkifantasian piiriin.

Rankkaan päivään verrattuna God Bless America käyttää reippaasti huumoria, etenkin elokuvan alussa. Kuvioon astuu kuitenkin pian mukaan teinityttö Roxy (Tara Lynne Barr), joka vie elokuvaa kohti tavanomaisempaa eksploitaatiomeininkiä. Yhdysvaltain nykytilan perkaaminen kääntyy psykopaattiseksi tie-elokuvaksi ja satiiriset elementit saavat antaa tilaa paasaamiselle.

Dialogissa on edelleen hetkensä, mutta altavastaajan fantasiana alkava elokuva päätyy ylimieliseksi veriretkeksi, jonka kohteet ovat turhan helppoja.
Kaisu Tervonen

Pe 2.11. klo 21.30 Maxim 2
La 3.11. klo 22.45 Kinopalatsi

 

Thale
(Norja, 2012)
O: Aleksander Nordaas
N: Silje Reinamo, Erlend Nervold, Jon Sigve Skard, Morten Andersen

 ★★★☆☆ 

Kuivaakin kuivempaa huumoria viljelevät rikospaikkasiivoojat Leo ja Elvis ovat putsaamassa syrjäisestä metsämökistä löytynyttä pahoin raadeltua vanhusta. Mökin kellarista avautuu kuitenkin todellinen kauhufantasian satumaa. Paikka on pullollaan mittareita, kojeita ja c-kasetteja. Meneillään on ollut kummallinen koe, jonka merkitys alkaa kiertyä kylpyammeesta löytyvän nuoren naisen ympärille.

Norjalaisen Aleksander Nordaasin pikkubudjetin filmi on malliesimerkki siitä, miten rajoitteet voi kääntää vahvuuksiksi. Pieneen tilaan ja pariin miljööseen rajattu elokuva pitää otteessaan erinomaisesti. Varsinkin tarinan hämärämmästä alkupuolesta lypsetään hitaalla tempolla ja rikospaikkaa tutkivien miesten mustalla huumorilla kaikki mahdolliset tehot. Tarinan juju paljastuu kliseisyydessään pieneksi pettymykseksi, mutta tyylikäs ja kunnianhimoinen filmi on yhtä kaikki hatunnoston arvoinen.
Manu Haapalainen

To 1.11 21.00 Maxim 1
La 3.11 16.00 Maxim 2

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi