2 päivää New Yorkissa

"Parhaimmillaan komedia on kakofoninen tykitys kahden kulttuurin välisistä ja yhden perheen sisäisistä törmäyksistä."

(2 Days in New York, 2012)
O: Julie Delpy
N: Julie Delpy, Chris Rock, Albert Delpy, Alexia Landeau, Alexandre Nahon
Ensi-ilta 9.11.

 ★★★★½ 

Julie Delpy on uusi ja nykyistä parempi Woody Allen.

Ensiksi ihastuin elokuvan rilleihin. En niiden design-arvoon vaan siihen, kuinka ne puoli-ironisesti huutavat ”New Yorkin intellektuelli” ja ”Woody Allen”. Valokuvaaja Marion valittaa, kun avopuoliso Mingus käy suuseksiinkin silmälasit päässään.

Marionia näyttelevää Julie Delpyä yhdistää Woody Alleniin muukin kuin rillit. Delpy on myös ohjannut sekä osin käsikirjoittanut New Yorkiin sijoittuvan komedian, jossa puidaan ihmissuhteita ja puhutaan paljon. Arjessa on enemmän kuin hiven absurdia. Marion teeskentelee kuolemansairasta päästäkseen kiistelystä naapurinsa kanssa ja Mingus uskoutuu työhuoneessaan Obaman pahviversiolle.

Marionin ja Mingusin (Chris Rock) pitävät kiireisenä kaksi lasta – yksi kummankin edellisestä suhteesta – sekä Pariisista vierailulle tulevat Marionin isä Jeannot (Albert Delpy), sisko Rose (Alexia Landeau) ja ex-poikaystävä Manu (Alexandre Nahon). Asiat menevät pieleen jo lentokentällä, jossa Marionin isä viettää tuntikausia tullissa selittäen huonolla englannillaan virkailijoille piilottamiaan makkara- ja juustoröykkiöitä.

Nopea ja nokkela 2 päivää New Yorkissa on jatkoa Delpyn viisi vuotta aiemmin valmistuneelle elokuvalle 2 päivää Pariisissa. Kulttuurierojen äärellä ollaan edelleen, mutta kyse on myös perheistä, sietämättömistä ja rakkaista perheistä.

Tarinaan mahtuu vielä paljon muutakin. Marion järjestää omaa näyttelyään ja ikävöi hiljattain kuollutta äitiään. Mingus käyttää tyttöystävänsä perhettä radio-ohjelmansa materiaalina, Rose esittelee ekshibitionistisia taipumuksiaan ja Manu tahdikkuuden puutettaan. Hahmojen elämä on täynnä sotkuja aivan kuin, no, elämä yleensä, mutta Delpy onnistuu järjestämään runsaan materiaalinsa ratkihauskaksi ja fiksuksi kokonaisuudeksi.

Dialogi koostuu kiivaasta ranskasta ja hämmentyneestä englannista, usein päällekkäin. Hetkittäin tahti rauhoittuu Marionin voice-over-kerronnan äärelle, mutta parhaimmillaan komedia on kakofoninen tykitys kahden kulttuurin välisistä ja yhden perheen sisäisistä törmäyksistä.

Woodyallenmaista Delpyssä on myös tekemisen tahti. Kesällä Suomen ensi-iltansa sai hänen mainio, nostalginen perhe-elokuvansa Ranskalainen viikonloppu ja tekeillä on jo seuraava, elokuvien Rakkautta ennen aamua ja Rakkautta ennen auringonlaskua tarinaa jatkava Before Midnight.

 

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi