Dredd 3D

"Kerroksia riittää, mutta ainoastaan tapahtumapaikkana toimivassa talossa – ei niinkään tarinassa."

(USA – Iso-Britannia – Intia 2012)
O: Pete Travis
N: Karl Urban, Olivia Thrilby, Lena Headey
K18
Ensi-ilta 2.11.

 ★★★☆☆ 

Poliisi on natsisika. Eivätkä rikollisetkaan ole mukavia.

Judge Dredd on nimestään huolimatta ammatiltaan poliisi, tulevaisuuden lainvalvoja, joka on seikkaillut sarjakuvissa 1970-luvun lopulta saakka. Judge eli tuomari viittaa tehokkaaseen oikeusprosessiin: poliisit ovat samalla tuomareita, jotka teloittavat rikollisen, jos näkevät siihen syytä. Ja Dredd näkee syytä usein.

Paljon muuta elokuvan nimihahmo ei teekään. Karl Urbanin kasvot on kireätä suuta lukuun ottamatta peitetty kypärällä – niin kuin pitääkin – eikä hän ole juttumiehiä. Yksioikoinen poliisihahmo saa rinnalleen kokelaan, Andersonin (Olivia Thirlby), jolla on selvänäkijän kykyjä. Toisin kuin muut poliisit, Anderson ei pidä kypärää ollenkaan. Se haittaa hänen kykyjään.

Kova, konetta muistuttava mies sekä pehmeäkiharainen, intuition varassa toimiva nainen lähtevät megalomaaniseen pilvenpiirtäjään selvittämään tappoa ja pidättävät epäillyn. Epäilty sattuu kuitenkin olemaan rakennusta hallitsevan rikollisjengin jäsen, eikä jengin sadistinen pomo Ma-Ma (Lena Headey) aio päästää käsikassaraansa poliisien matkaan. Niinpä hän sulkee rakennuksen ja tarjoaa poliiseista tapporahan.

Enemmän b-leffojen väkivaltaperinteeseen kuin fasistisen yhteiskunnan analyysiin nojaava elokuva on taloudellinen kerronnassaan. Turhia yksityiselämän kiemuroita, takaumia tai selityksiä ei tarjota, kaikki aika menee hahmojen selviämiseen. Kerroksia riittää, mutta ainoastaan tapahtumapaikkana toimivassa talossa – ei niinkään tarinassa.

Visuaaliseen ilmeeseen tuodaan lisätehoa huumetrippien kuvauksilla, hidastuksilla ja välkkeellä. Kuvaajana on toiminut Anthony Dod Mantle, jonka ansiolistalla komeilevat muun muassa nimet Juhlat, Dogville ja Slummien miljonääri. Jälki on tummaa mutta sulavaa.

Tappotahti ja sankarin tunteettomuus tuovat mieleen 1980-luvun muskelitoimintaelokuvat, ja sellaisten ystävät tuskin pettyvät. Eivät ainakaan yhtä pahasti kuin vuoden 1995 Judge Dredd -filmatisoinnin kohdalla.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi