Lesboelämää, osa 10
Miltä lesbo näyttää?

"On outoa ajatella, että lesbojen ei pitäisi 'näyttää lesboilta', mutta heterot voivat rauhassa 'näyttää heteroilta'."

Jasmin Gröhn ja Elisa Helenius kirjoittavat tällä palstalla kolumneja lesbokulttuurista.

Olen usein kuullut naisellisten, biseksuaalien sinkkunaisten sanovan, etteivät he kiinnostu poikamaisista tytöistä, koska nämä ovat niin ”stereotyyppisiä”. Kommentti herättää usein naisseurueessa myötäilevää naurua.

Kuitenkin mielessäni herää kysymys, mitä kiusallista tai epäviehättävää on siinä, jos lesbo näyttää lesbolta? Miksi on arvostettavampaa näyttää naiselliselta, mikä on yhtälailla ja vielä yleisemmin stereotyyppistä pukeutumista, kun kyseessä on nainen?

Makuja ja tyylejä on niin monenlaisia. Sinkkua lesboa tai enemmän naisiin päin kallellaan olevaa bi-naista toisaalta tunnetusti auttaa seuranhaussa se, jos hän niin sanotusti ”näyttää lesbolta”. Silloin tuntemattomat lesbot uskaltavat lähestyä häntä baarissa tai vaikka kirjastossa.

Olen itse ultranaisellinen, joten olen kohdannut enemmänkin toisen tyyppisiä ennakkoluuloja, eli minun epäillään olevan hakoteillä identiteettini kanssa. Vaikka olen itse tyttömäinen, pidän niin tyttömäisistä kuin androgyyneistä naisista – androgyynien kohdalla mielessäni tosin herää nopeammin ajatus, että hei, tuo tyttö voisi myös pitää naisista.

Bi- tai lesbotyttö, joka vielä arastelee sitä, että pitää tytöistä, ei mielellään tapaile androgyyniä tai maskuliinista naista, koska silloin heidät näkevät muut ihmiset aavistavat, että he molemmat ovat naisiin päin kallellaan. Ihmisestä kun tehdään päätelmiä myös hänen seuransa perusteella. Siksi moni ihastuukin aluksi (itsensä kaltaisiin) tyttömäisiin tyttöihin. Vastaantulijat voivat olettaa heidän olevan kaksi heterotyttöä, vaikka he kulkisivat käsi kädessä.

Sellainen voi tuntua aluksi turvalliselta, vaikka tytön aito kiinnostus suuntautuisikin maskuliinisiin naisiin. Päässä voi myös vielä vahvasti vaikuttaa yhteiskunnan konservatiivinen ohje, että kaikkien kunnon naisten ”kuuluu” olla naisellisia.

Johanna Rojolan toimittamassa sarjakuva-antologiassa Suffragettien City (2011) on ruotsalaisen Sara Hanssonin yhden kuvan strippi. Kuvassa heteropariskunta kuiskuttelee sukujuhlissa miehen lesboserkusta. Pariskunnan mielestä serkkutyttö ruokkii kunnolla stereotypioita lesboista, koska hänellä on lyhyt tukka ja päällään liivi ja hän kuulemma jopa pelaa jalkapalloa.  Samaan aikaan pariskuntaa itseään osoittavat Hanssonin piirtämät nuolet, joihin liittyvien tekstien mukaan heillä on ”heterokampaukset”, ”heterosormukset”, ”heterohame”, ”heteronilkkurit” ja niin edelleen.

Vitsi on silmiä avaava. Pariskunnan nainen on perinteisen naisellinen ja mies sovinnaisen miehekäs. He seisovat vielä käsikynkässä, kihlasormukset sormessa. Näin he itse tietämättään vahvistavat stereotypioita heteroista ja tuovat vielä alleviivaten esiin heteroseksuaalisen parisuhteensa.

On outoa ajatella, että lesbojen ei pitäisi ”näyttää lesboilta”, mutta heterot voivat rauhassa ”näyttää heteroilta”. Aivan kuin lesboudessa olisi jotain noloa tai väärää, minkä takia sitä ei kannata tuoda esiin ulkoisella olemuksellaan. Tai että monien heteroiden suosima pukeutumistyyli olisi jotenkin absoluuttisesti hyvännäköinen, vaikka todellisuudessa se on vain tavallinen.

Samoin homofobinen ihminen voi sanoa, että homoseksuaalit ovat ihan okei, kunhan eivät toitota homouttaan muille. Kuitenkin samat heterot itse pukeutuvat stereotyyppisesti, kertovat puolitutuillekin ”miehestään” tai ”naisestaan” ja pussailevat toisiaan juhlissa kaiken kansan nähden. He eivät tiedosta tuovansa silloin korotetusti esiin heteroseksuaalisuuttaan.

On myös olemassa pelokkaita homoja, joita hävettävät Pride-kulkueet ja ”liian homomaiset” vaatteet. Silti heidän mielestään ei ole mitään epämukavaa esimerkiksi siinä, että heidän tuntemansa heteronaiset pukeutuvat kukkamekkoihin ja juttelevat heidän kuullensa kuumista äijistä tai söpöistä vauvoista.

Toisaalta yhdenmukaistavat ulkonäkökäsitykset koskevat myös heteroita. Poikamaisesta heteronaisesta saatetaan selän takana kuiskutella, että se on varmaan salaa lesbo, mutta ei ole vain uskaltanut myöntää asiaa itselleen. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon pitkätukkaiset ja meikkaavat taiteilijapojat saavat kuulla homo-huuteluja. Naisellisesta lesbosta taas saatetaan selän takana puhua, että se on vain ”muotilesbo”, joka oikeasti tykkää miehistä, kertoohan asian laidan jo vaaleanpunainen kynsilakkakin.

Toisten ihmisten ulkonäköön puututaan usein, niin hyvässä kuin pahassa, koska se on helppoa. Ulkonäkö on heti esillä kaikille vastaantuleville. Ihmiseen ei tarvitse tutustua, kun hänet voi lokeroida jo vaatteiden tai hiustyylin perusteella. Sivistynyt ihminen kuitenkin ymmärtää ihmisten moninaisuuden ja kunnioittaa erilaisuutta. Maailma olisi myös aika tylsä paikka, jos olisi olemassa vain yksi tapa olla viehättävä.

Jossain mielessä toki kaikki teemme toisista ihmisistä päätelmiä jo ulkonäön perusteella. Toisen ulkonäön analysointi helpottaa monimutkaisessa maailmassa itselleen sopivan seuran löytämistä: on etsinnässä sitten puoliso, yhden yön seura, ystävä, juttelukumppani tai vaikka yrityksen asiakas. Moni meistä myös pyrkii tietoisesti ulkonäöllään ilmaisemaan esimerkiksi tyylitajuaan, luonnettaan, arvojaan, seksuaalisuuttaan ja musiikkimakuaan. Pääasia, että samanhenkiset ihmiset osaavat lukea lähetettyjä viestejä.

Uskon, että järkeä on vain tyylissä (tai tyylittömyydessä), jossa viihtyy ja joka tuntuu omalta. Vaikka vapaus onkin rajattua, koska olemme pukeutumisen suhteen aina oman aikakautemme, kulttuurimme, yhteiskuntaluokkamme, luovuutemme ja rahatilanteemme tuotoksia.

Pyrin pitämään mieleni avoimena, mutta olen myös itse usein erehtynyt luulemaan irokeesikampauksen leikannutta ja reisitaskuhousut päälleen vetänyttä heteronaista lesboksi ja minihameista, korkokengillä sipsuttelevaa lesboa heteroksi. Mieleeni ei silti tulisi, että kummankaan tyyli olisi huono tai harhaanjohtava.

Vasta toisen ihmisen kanssa jutteleminen on paljastanut, millainen tyyppi oikeasti on kyseessä.

P.S. Sateenkaarikauppa on edennyt hienosti, ja sen avaaminen on kiinni enää yhden takaajan löytymisestä. Tarvitsisimme takaajan 5 000 eurolle. Takaajalle on tiedossa osakkeita ja hänen mahdollisen oman yrityksensä mainostamista kaupassa. Jos kiinnostuit, niin ota yhteyttä: coolcatintownliike@gmail.com

 Kuva: Oteo (Made Underground) / CC

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi