Memona Mohamed
ei tunne sanaa mahdoton

"Tarina voisi olla tosielämästä. Suuret määrät lapsia lähtee Espanjaan ja heistä tulee puoliksi espanjalaisia."

”Mitä teet, jos kaadut?, ohjaaja kysyi Memona Mohamedilta. ”Nousen ylös”, hän vastasi – ja ura kansainvälisenä elokuvatähtenä alkoi. Vähän toista kuin elämä pakolaisleirillä.

Kuvat: José M. Sánchez

Helsingin Sörnäisten trendikkään K*rvi-baarin sohvalla istuu Memona Mohamed, 26, jolle mahdottoman tavoittelu näyttää lasten leikiltä. Elämä kun voisi olla täysin toisenlaista.

Lahjakas näyttelijä-aktivisti-erityisopettaja saapui Suomeen kertomaan tähdittämästään Wilaya-elokuvasta, jota esitetään Lens Politica -festivaalilla. Samalla hän puhuu politiikkaa. Se on luissa ja ytimissä, sillä Memona kuuluu miehitetystä Länsi-Saharasta paenneeseen Sahrawi-kansaan ja on kasvanut pakolaisleirillä Algeriassa.

Miehitys ei tukahduta perinteitä. Memona vaihtaa äkkiä talvitakkinsa ja piponsa mefla-huiviin – ja Sahrawi-identiteettiin.

Sohvaan nojaavat pinkit kävelykepit sekä jalkoja tukevat proteesit kertovat poliosta, johon Memona sairastui 2-vuotiaana saastuneen rokotteen takia – kuten moni maanmiehensä.

Reistaileva terveys ei pysäytä Memonaa, vähän vaan hidastaa.

”Olen hyperaktiivinen. Minun on pakko tehdä koko ajan paljon asioita, muuten ahdistun”, hän hymyilee.

Kotona, humanitaarisen avun varassa sinnittelevällä pakolaisleirillä, pyörii paljon espanjalaisia – entisiä siirtomaaherroja. Kerran Memona törmäsi espanjalaiseen elokuvaohjaaja Pedro Pérez Rosadoon. ”Mitä teet, jos kaadut?”, ohjaaja tiedusteli. ”Nousen ylös”, Memona näpäytti.

Siitä alkoivat tapaamiset, joiden aikana Wilaya-elokuvan käsikirjoitus pantiin uusiksi.

”Minulla oli paljon ideoita. Sahraweilla on perinteitä, joita en itse harjoita, mutten halua arvostella. Tahdon esitellä kansaani kunnioittavasti”, Memona pohtii.

Puoli vuotta myöhemmin ohjaaja pyysi Memonaa näyttelemään elokuvassa, joka kuvattiin pakolaisleirillä. Memona vietti intensiivisen kuukauden ohjaajan ja muiden näyttelijöiden kanssa, jotka kaikki olivat paikallisia amatöörejä. Pätkiä kuvattiin myös Memonan kotona, esittäähän hän osittain itseään.

Wilaya kertoo nuoresta Fatimetusta, Memonan eli Hayatin siskosta, joka palaa Wilaya de Smaran pakolaisleirille hautaamaan äitinsä asuttuaan yli 20 vuotta Espanjassa. Paluu ottaa koville.

”Tarina voisi olla tosielämästä. Suuret määrät lapsia lähtee Espanjaan ja heistä tulee puoliksi espanjalaisia.”

Niin kävi Memonallekin, joka päätyi 9-vuotiaana seitsemäksi vuodeksi katalonialaiseen perheeseen. Alussa pientä Memonaa pelotti kaikki.

”En ollut ikinä nähnyt vesihanaa enkä uskaltanut hypätä kylpyammeeseen ennen kuin lempinukke oli heitetty sinne. Ja pelkäsin, että minut pannaan pesukoneeseen pyörimään”, Memona eläytyy.

Jäätelö – outo höyryävä kylmä ruoka – vasta outoa olikin. Nyt Memona lusikoi suklaajäätelöpalloaan innostuneesti.

Paluu pakolaisleirille ei silti ollut kauhean vaikea.

”Perheeni on vapaamielisempi kuin Espanjan perheeni. Koin Kataloniassa rasismia, joten oli hienoa palata oman kielen ja kulttuurin pariin.”

Wilaya on muuttanut Memonan elämän. Elokuva on palkittu muun muassa Luxorin elokuvafestivaalin parhaana elokuvana sekä Málagan elokuvafestivaalilla parhaasta soundtrackista. Lisäksi Memona sai juuri kuulla päässeensä ”Espanjan Oscarien” Goya-palkintojen ehdokaslistalle.

Tosin ihmisoikeusrikkomuksilla ja nälänhädällä mässäileviin dokumentteihin tottuneet sahrawit pitävät Wilayaa pliisuna, eivätkä ymmärrä, että vaikuttaa voi myös hienovaraisesti.

”Suutuin kaverille, joka haukkui elokuvaa paskaksi. Vastasin, että kärsin Suomen kylmyydestä sairauteni kanssa vain kertoakseni Saharan tilanteesta. Hän pyysi anteeksi”, Memona tuohtuu.

Näyttelijä, opettaja ja aktivisti

Maine tuskin ehtii nousta Memonan päähän. Erityisopettajan ja aktivistin hommat pitävät kiinni leirin arjessa. Tulevaisuus on auki, mutta nyt tekemistä riittää.

Memona vetää – palkatta, kuten lähes kaikki pakolaisleirillä – kehitysvammaisten keskusta, jossa yli 70 nuorta oppii elämästä selviytymisen taitoja.

”Päädyin työhön, koska pikkuveljelläni on Downin syndrooma ja halusin auttaa häntä”, Memona kertoo. Nyt veli on 14-vuotias – Espanjassa hänkin.

Memona on monien nuorten tavoin aktivoitunut poliittisesti. Arabikevään jälkeen perustettiin väkivaltaa vastustava Nova-ryhmä.

”Yritämme järjestää ensi kesänä symbolisen kansanäänestyksen Länsi-Saharan itsenäisyydestä”, Memona paljastaa.

”Lisäksi taistelemme Marokon harrastamaa luonnonvarojemme riistoa vastaan. Vaikka saisimme itsenäisyyden, Marokko on siihen mennessä vienyt kaiken.”

Aktivistit lähestyvät yrityksiä, jotka ostavat Länsi-Saharasta tuotuja tuotteita. Suomikaan ei ole pulmunen. Muun muassa Memonaa Suomessa isännöivän Länsi-Saharan ystävät ry:n painostuksen ansiosta Pirkka ei enää myy länsisaharalaisia sardiineja, Eldorado kylläkin.

Työtä riittää. Maailman lähes unohtama Sahrawi-kansa on elänyt pakolaisleireillä vuodesta 1975, ja viimeksi talouskriisissä rypevä Espanja leikkasi valtaosan avustaan. Nyt puutetta on ihan kaikesta.
•    Wilaya -elokuvan näytökset, joiden jälkeen Memona Mohamed paikalla:
To 29.11. klo 18.45
ja la 1.12. klo 16.45 (Andorra, liput 7€)

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi