Suurella sydämellä

"Kun levy myy Suomessa puoltoista miljoonaa, niin Maukka ostaa palvelijan."

Kuvat: Santtu Särkäs

Basisti liittyi bändiin, koska hävitti avaimensa. Levyn tuottaja valittiin, koska osui oikeaan bussiin. Helsinkiläisbändi Särkyneet on seurausta joko suuresta sattumasta tai kohtalosta.

Kaikki neljä Särkyneet-bändin jäsentä ovat kerääntyneet levykaupan tiskin ympärille. Kitaristi-Janin omistama Combat Rock Shop on sulkenut ovensa tältä päivältä. Mukana on myös viiden kuukauden ikäinen Voitto, Janin ja biisintekijä-laulaja-kitaristi Millan lapsi.

Särkyneet on pari vuotta Voittoa vanhempi. Äiti on tavallaan sama, sillä bändin biisit ovat Millan käsialaa ja ne lauletaan Millan äänellä. Alkujaan Särkyneistäkin piti tulla Millan ja Janin duo-projekti.
”Ajateltiin, että tätä vois tehdä kaksin joko ihan akustisilla kitaroilla tai muuten lo-fi-meiningillä. Se oli alkuperäinen visio. Mutta kun biisejä tuli lisää, alettiin miettiä että ehkä näitä voisi kuitenkin kokeilla bändin kanssa”, Jani kertoo.

Bändin värväämiseen ei kauaa aikaa tuhriintunut. Rumpali-Maukka sattui noihin aikoihin hengaamaan levykaupalla työharjoittelijana. Basisti-Jamppa sen sijaan sattui onnekkaasti samoihin aikoihin toheloimaan humalassa.
”Jamppa hukkas päissään kämppänsä avaimet. Mulla oli sen vara-avaimet, mutta olin hukannut ne. Jamppa ei päässy millään kotiinsa, joten se piti dumpata Millan luo. Siellä ne alkoi puhumaan näistä biiseistä”, Jani naureskelee.
”Siitä se lähti. Alppila oli aika keskeinen tekijä”, Jamppa myöntää.

Särkyneet ovat sittemmin muuttaneet pois Alppilasta, tehneet lukuisia keikkoja, seiskatuumaisia, kasetteja ja yhden täyspitkän levyn Ei enää. Marraskuun lopussa ilmestyy bändin toinen levy, Kaupungin kutsu. Se on edellisen tavoin kokoelma tarttuvia popralleja. Melodioiden lisäksi niistä jäävät mieleen Millan ääni, joka ei ole niinkään muodikas kuin ajaton, sekä saumaton yhteensoitto, jonka tehon tajuaa vasta livenä keikalla.
Ensimmäisestä levystä Kaupungin kutsun erottaa kuitenkin pari asiaa: sitä oli tuottamassa bändin ulkopuolinen taho Lauri Eloranta ja se on edellistä vielä parempi.

Elorannan valikoituminen tuottajaksi oli yhtä luonnollinen prosessi kuin bändin kasaaminen.
”Mä olin menossa frendille, ja Lauri sattui samaan dösään – kohtaloako?” Maukka virnuilee ja jatkaa:
”Mulla oli kyllä jotenkin ollut mielessä, että se olis varmaan hyvä tyyppi tuohon hommaan. Kun se on semmonen musakonna. Siinä sitten dösässä juteltiin, eikä siihen muuta tarvittu.”

Bändi vietti Elorannan kanssa viisi tiivistä päivää Malminkartanossa biisejä nauhoittaen. Levyn kansissa studion nimenä lukee Doris. Koska Eloranta ei saanut keksittyä studiolle nimeä, Jani päätti nimetä sen paikassa syötyjen keksien mukaan.
”Niin, siellä oltiin maanantaiaamuna kello neljää vaille yhdeksän monipakkaukset kädessä. Se oli semmonen työviikko”, Jani kertoo.
Kaikki tuntuvat pitäneen ulkopuolista tuottajaa positiivisena asiana. Edes biisinikkari Milla ei ahdistunut siitä, että joutui luopumaan kontrollista.
”Mä olen tavallaan työni tehnyt, kun biisit on valmiit. Siinä vaiheessa hyvät ulkopuoliset korvat on vaan plussaa. Oli itse asiassa mahtavaa kuulla, miten ne biisit vielä muuttuivat, miten ne meni vielä pidemmälle.”

Uuden levyn biisit ovat kaikki alle kolmeminuuttisia, pop-muottiin istuvia kipaleita. Bändissä on myös ripaus iskelmäkelpoista melankoliaa sekä aavistus punkkia, jälkimmäistä johtuen jo soittajien punk-taustoista: Maukka on tuttu kasvo muun muassa Heartburnsista, Jamppa Death With a Daggerista ja Jani I Walk the Linesta.

Särkyneitä on kuvailtu niin renttupopiksi kuin suomirockiksikin, mutta bändi vaivaantuu, kun puhe tulee määrittelyistä tai genreistä. Myös Jani, joka joutuu laatimaan bändin promotekstit.
”Jengi voi kuulla tän tosi eri suunnista, riippuen siitä, mitä ne on itse kuunnelleet aiemmin. Tästä musiikista saa löytää sen, minkä haluaa. Meille se on ihan sama.”

Millan tekstien suhteen tehtävä on määrittelynhaluiselle kuulijalle helpompi.
”Jossakin mielessä kai ne kaikki biisit kertoo rakkaudesta… tai bailauksesta… Mukana on toki elettyä elämää – pakkohan se on laulaa semmoisesta, mistä on kokemusta ja mikä tuntuu jossakin –  mutta ei ne suoraan kenestäkään ihmisestä kerro.”

Sanoitusten joukosta uudella levyllä erottuu biisi Ex-talonmies. Se on lainakipale, Wiren biisi Ex Lion Tamer, jonka sanat Milla ja Jani muokkasivat tähän aikaan sopivaksi.
Särkyneet on aiemminkin valinnut lainabiisejä hyvällä maulla The Nervesistä Karkkiautomaattiin ja Leevi and the Leavingsiin.
Kahta jälkimmäistä sekä Wiren kipaleen kuulee Jampan levy-yhtiön Rytmi Recordsin hiljattain julkaisemalta Särkyneet-kasetilta, josta on menossa jo toinen painos. Varsinaisen levyn puolestaan julkaisee Janin levy-yhtiö Combat Rock.

Levyt ja kasetit julkaistaan itse, keikat myydään itse ja kaikki tehdään tiiviiseen tahtiin. Bändillä on draivilleen yksinkertainen selitys.
”Ei taida olla parempaakaan tekemistä. Ja onhan tää parasta, mitä on. Edelleen, vaikka tätä hommaa on tehnyt 20 vuotta tosi tiiviisti”, Jani tilittää.
”Tää on just siisteintä”, Maukka jatkaa.
”Bändi on parhaassa iässä, tyyli on löytynyt. Ja jos biisejä tulee, niin ei kai siinä mitään, sitten pitää julkaista ne”, Milla täydentää.
Jamppa nyökkäilee.

Kun Särkyneiltä kyselee tavoitteita bändin uuden levyn suhteen, soittajat naureskelevat, kunnes Maukka muistaa jotain:
”Olihan meillä tavoite!”
”Ai niin, kun levy myy Suomessa puoltoista miljoonaa, niin Maukka ostaa palvelijan”, Jani paljastaa.
Lupaan, että Sylvi valtamediana auttaa tavoitteessa.
”Jos nyt ees parisataatuhatta myytyä levyä sais tätä kautta”, Jani kuittaa.

 Särkyneet Sylvi-klubilla Nosturin Alakerrassa pe 5.4.

 

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi