Taideprojektina pornolehti

"Olemme tehneet sellaisen rajauksen, että emme pyri olemaan loukkaamatta ketään."

Queerporno tuli Suomeen.

Ménage à trois on vastikään julkaistu suomalainen, queer-feministinen pornolehti. Istuimme lehden päätoimittajien Saija Nojosen ja taiteilijanimellä esiintyvän Begemotin kanssa keskustelemaan lehden synnystä ja sanomasta.

Mitä queer-feministinen pornolehti mahtaa sitten pitää sisällään? Lainaan päätoimittajien lehden esittelyssä hyvin selittämää queer-feministisen pornon määritelmää:

”Pornolla tarkoitamme, että lukijat voivat käyttää lehteä runkkausmateriaalina. Pornolla emme tarkoita, ettei lehdessä saisi olla mitään mieltä stimuloivaa. Queerilla tarkoitamme, että lehdessä näkyy sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta. Queerilla emme tarkoita, ettei lehdessä saisi näkyä heteroseksuaalisuutta. Feminismillä tarkoitamme, että lehti on kriittinen valtavirtapornon ja esimerkiksi naistenlehtien seksuaalisuus- ja sukupuolikäsityksiä kohtaan. Feminismillä emme tarkoita, että tekstien ja kuvien pitäisi olla poliittisesti korrekteja.”

Ménage à trois eroaa normaalista pornolehdestä taiteellisen otteensa takia, lehteä selaillessa visuaalinen ilme nousee erityisesti pinnalle. Ensimmäisen numeron teemana on runkkaus – jonka oheismateriaalina lehti siis haluaa toimia.

Taiteellinen anti on monipuolista; löytyy lukijoiden kertomuksia, löytyy pornografisia minitarinoita, lehden viimeistä sivua hallitsee kuukauden pornografisen teoksen arvostelu. Valokuvien lisäksi löytyy sarjakuvia ja piirustuksia. Julkaisuaikataulu, kaksi kertaa vuodessa, on sopiva kun miettii päätoimittajien tavoitetta pitää lehden sisällön taso mahdollisimman korkeana.

Tosin jos tekijäporukkaa alkaa karttua enemmänkin ja materiaalia vyöryä tason laskematta enemmän sisään, saattaa lehti tulevaisuudessa ilmestyä useamminkin. Tai sitten ne vuoden kaksi numeroa paksunevat reippaasti.

Projektin synnyn taustalla oli osittain turhautuminen tilanteeseen, että suomalaista queerpornoa ei yksinkertaisesti ole olemassa.

”Tällainen lehti puuttuu Suomesta”, Begemot toteaa.

Maamme pienuudella mahtaa olla jotain vaikutusta asiaan, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa queerporno on saanut paljon laajempaa huomiota. Tosin ulkomaisen lesbopornon tyyli ei ole vedonnut Saijaan.

”Vaihtoehtoinen, ulkomainen lesboporno on tökkinyt koska se näyttää kotikutoiselta. Ongelmana on myös, että kun pyritään olemaan kauhean korrekteja ja feministisiä niin ei voidakaan sitten tehdä pornoon kauhean voimakkaita jännitteitä.”

Julkaisu pyrkii käsittelemään seksiä hyvin laajalla tavalla.

”Yritämme saada näin alkuun lehden sisällön mahdollisimman monipuoliseksi. Tarkoitus olisi esittää mahdollisimman monennäköistä ihmiskuvaa, eri ikäisiä ja eri lailla kehollisia ihmisiä sekä erilaisia seksuaalisuuksia ja mieltymyksiä.” Begemot valottaa.

Mutta vaikka kuinka laaja-alaisesti tekisi, aina jollakin on valittamista.

”Jollain tavoin pornoon kuuluukin se että se voi olla jostakusta häiritsevää, ällöttävää tai loukkaavaa. Olemme tehneet sellaisen rajauksen että emme pyri olemaan loukkaamatta ketään.”

Idea on, että lehden selaajalla on valta.

”Lehti on helppo siirtää sivuun, jos se ei miellytä”, Begemot miettii.

Lehden ensimmäisellä sivulla on tekijäkunta esittelykuvineen. Jotkut esiintyvät taiteilijanimellä, jotkut omallaan. Kaikkien kasvot näkyvät mutta silmiä saattaa peittää esimerkiksi naamio tai rusetti. Yksi tekijöistä esiintyy sarjakuvakasvoilla.

”On poliittisesti tärkeä asia, että pornoa voidaan tehdä omalla nimellä”, Saija sanoo.

Tosin taiteilijana toimiva Begemot on saanut tuntea nahoissaan jo ilmiön nurjan puolen kun freelance-työ lähti alta työnantajan saatua selville että hän on suunnittelemassa lähitulevaisuudessa queerpornojulkaisua. Potkut tuli, vaikka lehteä ei ollut vielä edes olemassa. Taiteilijanimellä esiintymisellä halutaan siis suojella tekijän yksityiselämää.

Begemot on valinnut taiteilijanimen käytön, mutta kyseessä on yksilöllinen valinta. ”Jokainen lehden tekijä saa itse valita sen onko omalla nimellään ja esimerkiksi miten paljon paljastaa kasvoistaan. Jokaisella täytyy olla intimiteetin suoja.”

Saija tuo asiaan toisen puolen:

”Tosin toisaalta tarvitaan joitain ihmisiä jotka näyttävät kasvonsa ja kertovat nimensä – ja tällä tavalla madaltavat kynnystä, että jonain päivänä pornon teossa mukana oleminen ei olisi niin leimaavaa.”

Saija pohtii, että kulttuurialan sekatyöntekijänä hänen on helpompi  esiintyä omalla nimellään. Ne tekijät jotka ovat tekemisissä esimerkiksi opetuksen, lastenhoidon, sairaanhoidon ja muiden vastaavien ammattien kanssa, kaipaavat enemmän yksityisyyttä.

”Jännää, miten edelleen voi vaikuttaa niin paljon se mitä ihminen vapaa-ajallaan tekee”, hän ihmettelee.

Suomen kokoisessa maassa omalla nimellä esiintyminen on paljastavampaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ihmisten määrä tuo aivan erilaisen intimiteetin suojan. Tosin julkisuuden miettiminen tuo mieleen myös ihmisen suhteen itseensä. Pornoa julkisesti tekevä ihminen, joka on sinut itsensä ja kroppansa kanssa suhtautuu asiaan eri tavalla kuin ujompi tapaus.

”Muiden ihmisten reaktioita voi olla vaikea tietää. Vaikka itse olisi kovin sinut jonkun asian kanssa, niin ovatko esimerkiksi läheiset sinut sen asian kanssa”, Saija lisää.

Tällä hetkellä vapaaehtoisvoimin tehty lehti ilmestyy siis kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäisen numeron levikki on 500 kpl. Lehteä pyritään jatkossa myymään ympäri Suomea, tällä hetkellä lehteä saa Tampereelta, Turusta ja Helsingistä. Lehden pitäisi ilmestyä tällä viikolla myyntiin Akateemisiin kirjakauppoihin.

Levikkiä ei myöskään ole rajoitettu pelkästään kotimaahan – lehteä on saatavilla tällä hetkellä myös Tukholmasta sekä Tallinnasta ja Tartosta.

Ulkomainen levikki on luonnollinen jatkumo faktalle, että osa lehden jutuista on ruotsiksi ja viroksi.

”Virossa on jonkun verran suomen kieltä osaavia tai ymmärtäviä ihmisiä, joten kynnys ei ole niin suuri. Ja kuvat aukeavat kielestä riippumatta. Jos lehdestä voi olla jotain iloa Virossa, niin että siellä olisi jatkossa helpompi tehdä jotain tällaista, niin ehkä sillä ajatuksella on tosi kivaa että pystyy nyt tuottamaan viroksi osan sisällöstä” Begemot sanoo.

Saija jatkaa:

”Ruotsiksi olisi mahdollisesti tarkoitus jatkossa tehdä enemmän, vaikka se tosin riippuu aika paljon siitä kuka tulee tuottamaan materiaalia ja innostuu kirjoittamaan ruotsiksi.”

Lehden tämänhetkinen tekijäkunta levittäytyy ympäri Suomea ja Viroa. Saija ja Begemot herättävät pienen toivonkipinän siitä että Ménage à troisin konsepti laajenisi tulevaisuudessa esimerkiksi seksibileiksi tai -klubiksi. Innostusta tekijätiimistä kuulemma ainakin löytyisi.

 

Ménage à trois
Lehden hinta 6 €. Myynnissä irtonumeroina ja tilattavissa kotiin kotisivujen kautta osoitteessa http://www.ma3.fi/

Seuraava numero ilmestyy keväällä 2013.

Lehden päätoimittajat suosittelevat kiinnostuneille Sylvin lukijoille Pat Califan kirjoittamaa, pornografisia tarinoita sisältävää kirjaa Macho Sluts, joka arvioidaan lehden omalla vinkkipalstalla ensi numerossa.

LUE LISÄÄ

, , , , , , ,

Kommentoi