Enkelten siivu

"Robbien tilanne on maalattu niin vaikuttavan synkäksi, että absurdinhilpeään ryöstöjuoneen turvautuminen tuntuu ratkaisuna pikkaisen halvalta."

(The Angels´s Share. 2012)
O: Ken Loach
N: Paul Brannigan, John Henshaw, Gary Maitland, Jasmin Riggins, William Ruane
K 12
Ensi-ilta 7.12.2012

 ★★★½☆ 

Voiko komedia olla sekä ruhjuisen elämänmakuinen että makean eskapistinen?

En ole aivan varma, onko Ken Loachin elokuvien Looking For Ericistä (2009) alkanut pehmentyminen ollut taiteelliselta kannalta pelkästään hyvä juttu. Toki on niin, että Loach on määränsä verran sosialistisesti sävyttynyttä brittirealismia jo ohjannut, mutta ihan täysin Enkelten siivunkaan elementit eivät hitsaudu yhteen.

Enkelten siivu alkaa aika raa´an realistisena inhimillisenä komediana. Pikkurikollinen mutta jotenkin nilkkiydessään hurmaava Robbie (Paul Branigan) välttää pahoinpitelyn jälkeen niukasti kiven sisään joutumisen, koska on kerran tulossa isäksikin. Maalaushommiin hän kuitenkin rangaistukseksi joutuu, porukkaan joka koostuu samanmoisista häviäjistä. Yhtä lailla hän joutuu morsiamensa suvun mustalle listalle. Vielä pahemmista rettelöitsijöistä koostuva suvun äijien porukka hakkaa Robbien pahanpäiväisesti. Viesti on selvä: Pysy kaukana. Kohtauksen väkivalta on graafista ja aidosti pelottavaa.

Enkelten siivun synkemmät hetket ovat kaukana leffan pääjuonen sävystä. Robbien työnohjaaja on läpeensä sympaattinen viskiharrastaja Harry (John Henshaw). Tasapainoisesta miekkosesta tulee koko ruhjuiselle maalausporukalle eräänlainen isähahmo ja hänen kodistaan Robbielle köyhän miehen turvatalo. Harry on yhteiskunnallinen solidaarisuus yhteen ihmiseen tiivistettynä.

Harryn opastuksella varsinkin juuri Robbie innostuu viskien maistelemisesta, hänen makuaistinsa paljastuu sangen hienostuneeksikin. Samaan aikaan nuorukaisen ongelmat syvenevät. Uuden perhe-elämän aloittamiseen ja kostonjanoisten vihamiesten välttelemiseen tarvitaan rahaa paljon. Menneisyyden haamuja pompahtelee esiin useammalta suunnalta.

Kuinka ollakaan, viskipiirejä kuohuttaa tieto ”maailman harvinaisimman ja parhaan” mallasviskin tulosta huutokaupattavaksi. Robbie kumppaneinen näkee mahdollisuuden ratkaista rahahuolensa.

Leffan loppupuoli onkin voittopuolisesti kepeää veijari- ja ryöstökomediaa. Kunnon huolettoman genrefilmin tavoin Enkelten siivu haaveilee fantasiaratkaisuista todellisiin ongelmiin. Robbien tilanne vain on maalattu niin vaikuttavan synkäksi, että absurdinhilpeään ryöstöjuoneen turvautuminen tuntuu ratkaisuna pikkaisen halvalta.

Samaan aikaan on todettava, että onhan Enkelten siivu komediana aika hurmaava. On olemassa mahdollisuus suhtautua sen monimuotoiseen aromiin aivan kuin todella laatuisaan skottiviskiin. Raakaa, mutta suloista.

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi