Juoppohullun päiväkirja

"Absurdit häivähdykset ovat kasvaneet hurmoksellisiksi kohtauksiksi, joissa räkä sekoittuu riemuun ja väkivalta veljeyteen."

(Suomi 2012)
O: Lauri Maijala
N: Joonas Saartamo, Santtu Karvonen, Johannes Holopainen, Krista Kosonen
K16
Ensi-ilta 28.12.
 

 ★★★½☆ 


Oma pullo mukaan.
 
Minusta tuntuu, että Juoppohullun päiväkirja oli aina tarkoitettu elokuvaksi. Sen verran hyvin on Juha Vuorisen kännieepos kääntynyt valkokankaalle. Absurdit häivähdykset ovat kasvaneet hurmoksellisiksi kohtauksiksi, joissa räkä sekoittuu riemuun ja väkivalta veljeyteen. Elokuviin kannattaa vaivautua, vaikka kirjasta ei olisi niin välittänytkään.

Keskushahmo on Helsingin Kalliossa majaileva Juha Berg (Joonas Saartamo), toivoton alkoholisti, elämäntapadeeku, tuurijuoppo ja pullopetteri. Hänen ystäväpiirinsä on kapea; se käsittää lähinnä hellämielisen Kristianin (Santtu Karvonen) sekä tämän toverin, nihilisti Mikaelin (Johannes Holopainen). Horisontti laajenee, kun Berg tapaa AA-kerhon kokouksia vetävän Tiinan (Krista Kosonen), uskiksen, jolla on märkä menneisyys itselläänkin.

Rooleihin on löydetty kasvoja, jotka eivät pelkää kasvojensa puolesta. Saartamo henkilöi täydellisesti tyypin, jonka jutuille kapakassa nauraisi, vaikka ne eivät olisi hauskoja. Sen verran pelottavasta seuramiehestä on kyse. Karvonen herättää kieroutuneen hoivavietin kenessä tahansa, kun taas Holopainen inhonsekaisen hämmennyksen. Kosonen taas taitaa tasapainon makean ja tulisen välillä.

Yhtä oikeassa roolissa on käsikirjoittaja ja esikoisohjaaja Lauri Maijala. Hän revittelee jo valmiiksi roisilla materiaalilla siihen malliin, että heikompia hirvittää, siitäkin huolimatta että panokohtauksia on leikattu rajusti. Elokuvakerrontakin saa hetkittäin kyytiä, kun kameran näkymä heijastuu pupun silmästä tai kun todellisuus saa fantasian sävyjä. Välillä sirkusmaista meininkiä alleviivataan liikaakin, etenkin musiikilla.

Moraalia tai sen puutetta ei tässä olla tunkemassa katsojan kurkusta alas. Sisältö on pelkkää känniveijarointia, tosin isolla asenteella. Ainoastaan loppulaulu tuo pitkittyneeseen perjantaihin ironisen sävyn.

LUE LISÄÄ

, , , , , , ,

Kommentoi