Lesboelämää, osa 11 Homoseksuaalinen identiteetti

"Tarkkailtuani hyvää ystävääni, tulin siihen lopputulokseen, että hän on homomies heteronaisen ruumiissa."

Teksti: Jasmin Gröhn

Jasmin Gröhn ja Elisa Helenius kirjoittavat tällä palstalla kolumneja lesbokulttuurista.

Tämänkertaisessa artikkelissa pohdin homoseksuaalista identiteettiä. Sehän ei ole vältttämättä sidottu henkilön sukupuoleen.

Aloin ensimmäisen kerran miettiä aihetta, kun ensimmäinen tyttöystäväni tokaisi minulle, että jos hän olisi mies hän olisi homomies. Aivoissani rupesi raksuttamaan… Jos itse olisin mies, olisinko hetero? Voiko tällaiseen kysymykseen edes tietää vastausta? Onko homoseksuaalisuus sitä, että tuntee vetoa omaa energiaansa muistuttavaan energiaan vai kiinnostaako ihmistä vain tietty sukupuoli yleisesti tunnistettavine ominaispiirteineen?

Asiaa voisi ensiksi tarkastella siitä kannalta, että homoseksuaalisuus itsessään on toteuttamisen arvoista. Tapasin kerran Lontoossa asuessani homomiehen, joka sanoi: ”Miesten välinen homoseksuaalisuus on niin poeettista”. Oliko hänen mielestään kyse siis ilmiön kiehtovuudesta vai fyysisestä himosta? Vaiko molemmista?

Omasta mielestäni lesboudessa on paljon coolia, mutta en tietenkään ole siksi lesbo. Coolius tulee vähän niin kuin kaupan päälle. Aivan kuin voisin kuvitella, että heterosuhteessa tulee kaupan päälle turvallisuuden tunne siitä, että yhteiskunta hyväksyy suhteen muodon ja tukee sitä.

Mikä lesboudessa sitten on niin siistiä? Ehkä se, että on erilainen, jos erilaisuutta arvostaa. Myös rohkeutta tarvitaan siihen, että on oma itsensä maailmassa, jossa asiat eivät ole vielä niin hyvin, että homoseksuaalisuutta pidettäisiin vaihtoehtona muiden joukossa, täysin normaalina ja luonnollisena.

Tarkkailtuani hyvää ystävääni, tulin siihen lopputulokseen, että hän on homomies heteronaisen ruumiissa. Hän on sanonut, että jos olisi mies, hän olisi neitimäinen homomies joka jahtaisi miehiä kaksin käsin. Nyt hän toteuttaa tätä haluaan naisellisena heteronaisena.

Ystäväni kysyi minulta, että jos olisin mies, olisinko hetero. Sain haukut, kun vastasin kyllä. Reaktioksi sain vain ”nolo!”. Homoseksuaalisuus on selkeästi asia, jota jotkut ihannoivat.

Olin kerran netissä lesbochatissa ja törmäsin mielenkiintoisen oloiseen naiseen. Keskustelimme kauan ja lopulta lähetimme toisillemme kuvat itsestämme. Hän kuvaili itseään tummaksi, hoikaksi, kolmekymppiseksi. Ajattelin että wau, tämä nainen on varmasti napakymppi! Kun sähköpostiini tuli kuva hänestä, paljastui että hän oli transsukupuolinen nainen joka ei ollut vielä aloittanut prosessia, hänellä oli vielä miehen keho.

Mainitsen tämän, koska totuus on, että hän ei ”huijannut” minua, koska hän todellakin identifioitui lesbonaiseksi. Mutta hän ei osannut hahmottaa sitä että minä, vaikka lesbonaista etsinkin, en ollut hänestä romanttisesti kiinnostunut.

Onnekseni olen lesbonainen, joka on kiinnostunut lesbon näköisistä lesbonaisista. Jos olisin heteromies, en varmasti koskaan saisi sellaista naista kuin haluaisin. Naiset, joista olisin kiinnostunut, haluaisivat olla toisten naisten kanssa, eivät minun kanssani.

Olen seurannut ilmiötä sivusta; tunnen miehiä jotka tuntevat vetoa lesbonaisiin, ja näiden miesten tuska ja turhautuminen on suurta. Kaava on aika mahdoton. Ellei sitten ole kyse pelkästä lyhyen tukan ja poikamaisen pukeutumisen viehättävyydestä, onhan paljon naisia jotka ovat poikamaisia tyyliltään mutta sataprosenttisia heteroita.

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi