Sampsa:
Lens Politica: 49 999

"Löytömateriaaleista kyhätyt installaatiot on rakennettu siten, että niissä on mahdollista skeitata. "

Makasiini L3
29.11.–9.12.2012
Kuvat: Anni Tamminen

 ★★★½☆ 

Lens Politica – kriittisen katutaiteen kauneudesta ja kompastuskivistä.

Katutaide on viime aikoina tuntunut olevan esillä joka paikassa. Itseään kunnioittavat museot, galleriat ja taidejulkaisut osallistuvat innolla, ja katutaidetta markkinoidaan kaikille sopivana taidemuotona, joka myös sopii lähes kaikkialle. Samalla se kuitenkin menettää jotain sille ominaista. Söpöt puihin kiinnitetyt neulegraffitit ovat kaukana siitä, että juostaan öisiä raiteita pitkin karkuun VR:n vartijoita sormet maalissa.

Lens Politica -näyttely Jätkäsaaressa pyrkii palauttamaan katutaiteen juurilleen. ”Sampsa” nimimerkin taakse kätkeytyy anonyymi tekijä (tai ryhmä tekijöitä), teokset ovat poliittisesti kantaaottavia ja katukuvasta tuttuja, materiaalit ovat karuja ja tilassa paleltaa.

Kadulta on tarttunut mukaan myös muita kulttuuriin liittyviä elementtejä, kuten skeittaus. Skateable installations on loistava nimi, ja sen alla esitellyt teokset näyttelyn parasta antia. Löytömateriaaleista kyhätyt installaatiot on rakennettu siten, että niissä on mahdollista skeitata. Toivottavasti mahdollisuutta myös hyödynnetään, näyttely suorastaan huutaa taustanauhakseen rullalautailusta lähtevää kolinaa. Näyttelystä ja teosten myynnistä mahdollisesti saatu tuotto menee hyvään tarkoitukseen: skeittipuistojen rakentamiseen.

Näyttelyssä esilläolevat sabluuna- ja graffitityöt on toteutettu hyvin. Osa graffiteista on säväyttävän kauniita. Kaikkien tekijöistä ei ole tietoa, mutta ehkä sillä ei ole edes merkitystä.

Luvaton, laiton ja vikuroiva katutaide on loistava keino välittää mielipiteitä. Se onnistuu usein olemaan sekä leikkisää että poliittista, jättäen tulkinnan avoimeksi ja siten luottaen katsojaan. Suoran kriittinen ja poliittisesti kantaaottava taide ei kuitenkaan ole helpoin mahdollinen genre.

Kun halutaan sanoa jotakin kovaan äänen ja ymmärrettävästi, muuttuu sanoma usein moneen kertaan kuulluksi. Samat Putinit ja Coca Colat on nähty jo niin moneen otteeseen, että sitä alkaa kaivata jotain uutta. Tämä ei tarkoita, että kaikki aiemmat epäkohdat olisi maailmasta jo korjattu, vaan että samojen asioiden osoittelemisen sijaan esitettäisiin vaikka vaihtoehtoja.

Toisinaan kritiikki myös jättää ymmälleen. Jos kuvassa tummaihoinen mies osoittaa aseella ohimoaan ja alla on teksti ”They told me to drive a buss”, niin mitä tällä halutaan kertoa? Että on parempi tappaa itsensä kuin tehdä töitä bussikuskina? Helsingin sanomien Nyt-liitteen kommentti kyseiseen teokseen kuului ”Heh ja auts”. Toimittaja todennäköisesti on ymmärtänyt teoksen, joka itselleni ei auennut.

Lex Karpelaa vastustavat teokset puolestaan aukeavat, mutta näyttelystä jää ristiriitainen olo. Ongelmat ovat todellisia jos ne sellaisiksi koetaan, eikä ongelmien arvottaminen tunnu oikealta. Silti nykyinen maailmantilanne suhteessa esitettyihin epäkohtiin herättää kysymyksen siitä, onko todella bussikuskin ammatti tai se, ettei saa ilmaiseksi ladata netistä mitä huvittaa, jollekin ongelmista akuutein?

Silti on arvostettavaa, että epäkohdista puhutaan ääneen. Ja vaikka Sampsan työt eivät ehkä galleriatilassa ole aivan parhaimmillaan, on kuvitus ollut ehdottoman hieno lisä osana Helsingin katukuvaa. Toivottavasti kuvitusta nähdään myös jatkossa sen oikeassa ympäristössä.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi