Haluatko todella kirjailijaksi?

"Nimiä säästelemättä Hänniset kertovat, ketkä alan toimijoista ovat pidettyjä ja osaavia ja ketkä eivät."

Jera Hänninen & Jyri Hänninen: Haluatko todella kirjailijaksi? Matkaopas kirjamaailmaan.
Helsinki-kirjat 2012
336 s.

 ★★½☆☆ 

Ivallinen katsaus suomalaiseen kustannusalaan.

Yksi asia on ainakin varma: Jera ja Jyri Hännisen Haluatko todella kirjailijaksi? ei ole tylsä kirja. Jos olet edes hitusen kiinnostunut kirjallisuudesta ja kustannusalasta etkä pelkää hetkittäistä myötähäpeän tunnetta, negatiivista elämänasennetta tai siellä täällä viliseviä paino- ja kirjoitusvirheitä, tähän kirjaan kannattaa tarttua. Haluatko todella kirjailijaksi? tarjoaa muutamat mojovat naurut kertoillessaan pikkuisia anekdootteja suomalaisesta kustannusmaailmasta. Kirjailijan urasta haaveilevalle se lyö luun kurkkuun ja vaaleanpunaisilta unelmilta katkaisee siivet.

Haluatko todella kirjailijaksi? on alanimensä mukaisesti matkaopas kirjamaailmaan. Se selvittää, kuinka ala toimii ja ketkä sitä pyörittävät. Alalle hamuavaa kirja varoittaa karuista realiteeteista, kuten köyhyydestä, kateudesta, epävarmuudesta, yksinäisyydestä ja arvostuksen puutteesta. Sekä kirjailijan että kustannustoimittajan työ näyttäytyy perin synkässä valossa: ainaista kiirettä, haukkuja, hylkykirjeitä, potkuja. Alkoholipitoiset juhlatkaan eivät ole aina pelkkä ilon aihe! Hännisten viesti on selvä: tälle alalle ei kannata lähteä, jos itsestään yhtään tykkää.

Se, kuinka suuri osa tästä kyynisyydestä kytkeytyy kirjoittajien henkilökohtaisiin pettymyksiin ja katkeruuteen, jää lukijan pääteltäväksi. Jyri Hänninen on työskennellyt WSOY:ssä kustannustoimittajana sekä Helsinki-kirjoissa kustannuspäällikkönä. Jera Hännisen esikoisromaanin (ja myös ainoan romaanin) ilmestymisestä on aikaa seitsemisen vuotta.

Siinä missä Haluatko todella kirjailijaksi? -kirjan kustantaja Helsinki-kirjat saa mairean esittelyn, moni muu kustantamo kylvetetään kritiikissä ja ivassa. Objektiivisuus on valitettavasti koetuksella. Millainen kirjasta olisi tullut, jos sen olisikin kirjoittanut ja kustantanut joku muu?

Opus on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa varoitellaan kirjailijuuden vaaroista kertomalla Pertistä – kuvitteellisesta häiskästä, joka on aina halunnut kirjailijaksi, täsmällisemmin runoilijaksi. Tarina tiivistettynä: Pertillä ei ole helppoa. Kustantamon yhteydenottoa saa odottaa ikuisuuden, kustannustoimittaja ei ymmärrä runojen syvyyttä, ennakkomaksut ovat säälittävän pieniä, kirjamessuilla Perttiä on kuuntelemassa vain kolme ihmistä. Kaiken kukkuraksi kustantamo patistaa Perttiä avaamaan vaatekaappinsa naistenlehdille ja menemään Facebookiin. Kirjailijana olo ei elätäkään, joten Pertin on palattava päivätyöhön. Mikä pettymys!

Toinen osa – joka vie kirjasta reilut 270 sivua – on aakkostettu sanasto kustannusmaailmasta. Sanahakemisto ei ole täydellinen, eivätkä kirjoittajat ole siihen pyrkineetkään. Jotkut valinnat silti hieman ihmetyttävät. Minne on unohtunut esimerkiksi Sammakko-kustantamo? Hakemisto tarjoilee sekä hömppää että hyödyllistä tietoa kirja-alasta. Se antaa myös konkreettisia vinkkejä aloittelijoille. Nyt tiedän, että paras riviväli käsikirjoitukselle on 1,5 tai 2. Alan myös hiljalleen ymmärtää, etteivät saatekirjeeseen liitetyt bikinikuvat välttämättä takaa kustannussopimusta.

Hakemisto on kirjoitettu viihdyttävästi, joten järjestelmällinen lukeminen A:sta Ö:hön ei tunnu lainkaan puuduttavalta. Sen sijaan heikko viimeistely harmittaa: oikolukeminen on tainnut kaikessa kiireessä unohtua. Tämä on surullinen (ja pakko myöntää myös hieman koominen) esimerkki siitä, mitä Hännisetkin läpi kirjan kritisoivat. Laatua ei enää arvosteta, vaan raha ja tehokkuus ratkaisevat nykyään kustantamoissakin.

Hänniset tuovat hanakasti esiin juuri kustannusalan negatiivisia puolia. Säästötoimet, organisaatiouudistukset, jatkuvat yt:t ja ulkoistamisbuumi saavat syystäkin kritiikkiä. Kirjoittajien mukaan kustantamoissa työskentelee yhä vähemmän sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät hyvän kirjallisuuden päälle. Nyt kustantamojen käytävillä kopistelee menemään jees-tyyppejä, kovapalkkaisia paskanpuhujakonsultteja, puppulausegeneraattoreita ja Excel-miehiä, jotka ymmärtävät taloutta mutteivät kirjallisuutta.

Nimiä säästelemättä Hänniset kertovat, ketkä alan toimijoista ovat pidettyjä ja osaavia ja ketkä eivät. Pilkan kohteeksi joutuu mm. Anna Baijars, jonka toimitusjohtajakaudella WSOY:ssä aloitettiin laajat yt-neuvottelut. Kirjoittajat arvelevat Baijarsin uran olevan ohi. Nykytiedon valossa tämä tuntuu hassulta: Baijars nimitettiin Gummeruksen kustannusjohtajaksi tammikuun 2013 alussa.

Haluatko todella kirjailijaksi? päättyy Sofi Oksasen laatimaan huoneentauluun. Siinä Oksanen antaa neuvoja kirjallisuusagentin valitsemiseen ja agenttisopimuksen solmimiseen. Varmasti ihan päteviä vinkkejä, mutta aika kömpelösti huoneentaulu muuhun kokonaisuuteen sopii. Haiskahtaa myyntikikalta: Oksasen nimi on präntätty kirjan kanteenkin.

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi