Unelmien pelikirja

"Suorasukaisuuksista syntyy paikoin onnistunutta komiikkaa, paikoin hektisiä konflikteja."

(The Silver Linings Playbook, USA 2012)
O: David O. Russell
N: Bradley Cooper, Jennifer Lawrence, Robert De Niro, Jacki Weaver
K12
Ensi-ilta 1.2.

 ★★★½☆ 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö pysyy kurissa positiivisella ajattelulla, uskoo draamakomedian päähahmo.

Epäkiinnostavasti nimetyn Unelmien pelikirjan edeltävistä tapahtumista olisi voinut saada ihan oman elokuvansa. Päähenkilö Pat Solitano (Bradley Cooper) yllättää vaimonsa suihkusta toisen miehen kanssa ja raivopäissään pieksee äijän henkihieveriin. Pat tuomitaan pakkohoitoon ja lähestymiskieltoon. Miehen rappiotilan pahenemisen sijaan pääsemme kuitenkin onneksi seuraamaan sitä, kuinka Pat palaa arkeen ja ponnistelee voittaakseen vaimonsa takaisin. Unelmien pelikirja pohjautuu Matthew Quickin samannimiseen esikoisromaaniin.

Amerikkalaisissa draamoissa seikkailevat usein elämän kolhimat ihmiset, jotka lähtevät ratkomaan ongelmiaan itsekritiikittömästi ja epäonnistumisensa kieltäen. Unelmien pelikirjassa heitetään kortit heti pöydälle: Pat on tietoinen diagnoosistaan ja teoistaan, hänen äitinsä (Jacki Weaver) stressaa poikansa pärjäämisestä ja isällä (Robert De Niro) taas on kyseenalaiset tavat pelastautua huonosta rahatilanteesta. Kuvioihin mukaan astuva Tiffany (Jennifer Lawrence) on hänkin aiheellisen ailahtelevainen kohtaamiensa vastoinkäymisten takia. Kaiken kaikkiaan henkilöt ovat virkistävän uskottavia ja eläväisiä ongelmineen.

Ongelmat alkavat purkautua, mutta eivät tietenkään mutkattomasti. Bipolaarisen Patin tilannetaju pettää usein, ja suorasukaisuuksista syntyy paikoin onnistunutta komiikkaa, paikoin hektisiä konflikteja. Bradley Cooper tuo vaikuttavasti syvyyttä Patin moniin tunnetiloihin. Kovisteleva ja samalla herkkä Tiffany on hahmona yllätyksetön, mutta Jennifer Lawrence tekee minkä pystyy.

Kerrankin romanttisen draamakomedian katsojaa ei pakoteta sietämään yltiömäistä pinnallisuutta tai jääräpäisyyttä, vaan keskeisiksi teemoiksi nousevat epäonnistumiset, niistä yli pääseminen ja toisiin ihmisiin luottaminen. Sivujuonina kulkevat isä–poika-suhteen muutokset sekä taikauskoinen vedonlyönti amerikkalaisen jalkapallon mestaruusliigasta.

David O. Russellin (Taistelija, I Heart Huckabees, Kolme kuningasta) ohjaus sallii paljon viehättävää tarantinomaista höpöttelyä, mutta loppua kohden päällepuhuminen ja kailotus lässähtää jankkaukseksi. Lisäksi turhan huolellisesti pedattu loppuhuipennus kimaltelee liikaa.

Kokonaisuudessaan Unelmien pelikirja on kelpo draama vaikeuksien ja heikkouksien voittamisesta, eikä se jätä myöskään romantiikan osalta kylmäksi.

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi