A Good Day to Die Hard

"Newyorkilaiskyttä pärjäsi silkalla idioottimaisella itsepintaisuudella, pelkkää vittumaisuuttaan."

(USA 2013)
O: John Moore
N: Bruce Willis, Jai Courtney, Sebastian Koch, Yuliya Snigir, Radivoje Bukvic
K16
Ensi-ilta 15.2.

 ★★☆☆☆ 

Isä tietää parhaiten.

John McClanen ensimmäinen esiintyminen tapahtui vuonna 1988 elokuvassa Die Hard. Keskellä muskelisankarien aikakautta McClane oli mies, jolla ei ollut isoimpia lihaksia, ei isoimpia aseita, ei edes isoimpia aivoja. Newyorkilaiskyttä pärjäsi silkalla idioottimaisella itsepintaisuudella, pelkkää vittumaisuuttaan.

Vittumainen mies McClane (Bruce Willis) on edelleen. Käsikirjoittaja Skip Woods (Hitman, A-Team) on kuitenkin karsinut vittumaisuudesta huumorin, ellei huumoriksi lasketa väsyneitä one-linereita ja ikävää naljailua omalle jälkikasvulle.

Isä ja poika, John ja Jack (Jai Courtney) ovat pitäneet mykkäkoulua jo pari vuotta, mutta isäpappa saapuu kuitenkin Moskovaan kuultuaan Jackin päätyvän oikeuteen murhasyyte niskoillaan. Hän ei tiedä, että poika on CIA-agentti, joka on hankkiutunut telkien taakse tarkoituksella suojellakseen vangittua oligarkkia (Sebastian Koch) ja tämän tulenarkoja tietoja venäläispoliitikosta.

Nyyhkyisän perhetapaamisen sijaan saadaan räjähdyksiä, takaa-ajoja ja aseellisia yhteenottoja. McClanen klaani on ehkä altavastaajan asemassa, mutta tässä ei ole enää kyse harjaantuneiden tavisten taistosta ylivoimaista vihollista vastaan. Isä ja poika osaavat tappaa siinä, missä väärällä puolella olevat pyssykaverit. Ja tappavatkin. Yletön verilöyly tahraa ainakin tämän katsojan silmissä McClanen hyvää nimeä.

Juju on ilmeisesti siinä, että muuta miehekkäät miehet eivät oikein osaa. Tunteista puhuminen on vaikeaa, mutta pyssyjä heilutellessa perhevälit korjaantuvat. Samaa perhekorttia pelattiin toki edellisessäkin Die Hardissa McClanen tyttären (Mary Elizabeth Winstead) kautta, mutta silloin mukana oli nörttihuumoria, karismaattinen pahis sekä sympaattisia sivuhahmoja. Tästä puuttuvat kaikki mainitut.

Suuri välienselvittely käydään Tsernobylissä. Juostaanko elokuvassa läpi aavekaupungin, ihmetelläänkö sinne kertynyttä uutta elämää? Ei. Siellä on yksi iso talo, jossa ammutaan. Tapahtumapaikkana olisi yhtä hyvin voinut olla Olkiluoto.

Hyviä uutisiakin on. Elokuvan mitta ylittää vain muutamilla minuuteilla puolitoista tuntia ja erikoistehostevelhot ovat saaneet lasin läpi syöksymisen näyttämään todella hienolta.

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi