Rakkaus

"Vaikuttava elokuva on omiaan herättämään katsojassa kytevän kuolemanpelon."

(Amour, Ranska – Saksa – Itävalta 2012)
O: Michael Haneke
N: Jean-Louis Trintignant, Emmanuelle Riva, Isabelle Huppert
K12
Ensi-ilta 15.2.

 ★★★★☆ 

Kunnes kuolema meidät erottaa. 

Itävaltalainen käsikirjoittaja-ohjaaja Michael Haneke on esitellyt julmuutta, jolla ihmiset toisiaan kohtelevat. Oli kyse sitten kylän lapsista, täydellisistä tuntemattomista tai omasta perheestä, empatian puute riivaa hahmoja hänen elokuvissaan.

Espoo Cinéssä Suomen-ensi-iltansa saanut elokuva eroaa näistä teoksista: se esittelee kyllä suurinta julmuutta, mutta myös suurinta rakkautta.

Georges (Jean-Louis Trintignant) ja Anne (Emmanuelle Riva) ovat soitonopettajan töistä eläköitynyt pariisilaispari, joka nauttii kulttuurista ja elää mukavaa elämää. Kunnes eräänä aamuna Anne saa sairaskohtauksen. Pian pettävät raajat, sitten puhe. Pikkuhiljaa koko keho alkaa antaa periksi.

 Satunnainen väkivalta on pientä rappeutumisen kauhujen rinnalla. Ne tuntuvat todellisemmilta – eivätkä varmasti vähiten 70-vuotiaalle Hanekelle itselleen. Lähes kokonaan pariskunnan asuntoon sijoittuva draama on lähes piinallisen verkkainen kuvatessaan Annen luisumista lähemmäksi kuolemaa ja Georgesin jatkuvaa huolenpitoa. Sairastamisen ja hoitamisen raskautta korostavat entisestään kerronnan niukkuus ja klaustrofobinen miljöö.

Vaikuttava elokuva on omiaan herättämään katsojassa kytevän kuolemanpelon. Useimmat meistä kuitenkin jakavat tavalla tai toisella Annen kohtalon. Tämän kauemmaksi eskapismista on vaikea päästä.

Haneken edellinen elokuva Valkoinen nauha voitti nelisen vuotta sitten Kultaisen palmun Cannesissa. Amour voitti saman palkinnon viime vuonna.

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi