Steampunk! Koneita ja korsetteja

"Koneita ja korsetteja on ensimmäinen kotimaisin voimin toteutettu steampunk-antologia."

J.S. Meresmaa (toim.): Steampunk! Koneita ja korsetteja
Osuuskumma-kustannus 2012
314 sivua

 ★★★★☆ 

Täyttä höyryä!

Koneita ja korsetteja on ensimmäinen kotimaisin voimin toteutettu steampunk-antologia. Se koostuu yhdeksän kotimaisen kirjoittajan novelleista, jotka henkivät fetissiä höyryaikakauteen, esittelevät vaihtoehtoisia historioita sekä eksoottisia, synkkiä ja verentummia miljöitä höystettynä mielikuvituksellisilla teknologioilla. Mitoiltaan tekstit ovat huikopaloja, joiden myötä saa mukavasti ravistettua yltään tämän maailman todellisuuden.

Frankenstein -teemasta poliitiikkaan

Antologia käynnistyy Magdalena Hain Vaskinaisella, jonka punaisena lankana kulkee Frankenstein-teema. Vaskinainen sijoittuu 1900-luvun vaihteen Englantiin, ja rakentaa mysteerin perhedraaman ympärille. Novellin rakenne on napakka, draaman kaari toimii, ja jännitys kiristyy sopivassa tahdissa loppua kohden.

Saara Henrikssonin Arkistonhoitajan salaisuus liippaa läheltä esoteerisia mysteerejä astrologian ja vaihtoehtoisen historian merkeissä. Vaikka novellissa on potkua, se ei harmillista kyllä aivan loppuun asti riitä. Loppupuolella vajausta on nimenomaan tarinarakenteen napakkuudessa, mitä puutetta kiinnostavat ainekset eivät riitä kompensoimaan. Novelli on ikään kuin alkusoitto jollekin suuremmalle kokonaisuudelle, joka tuntuu kurjalta jättää kesken.

Matka jatkuu Heikki Nevalan Hevostuhatjalkaisella, joka naurattaa omintakeisuudellaan. ”Pohojalaaset häjyt” pistävät puukolla koreaksi steampunk-novellissa! Novellin raamit muodostaa kyläyhteisöön tuleva ”hevostuhatjalkainen”, edistyksellinen höyryllä käyvä puimakone, jonka myötä kylän työtä tekevä väestö jää toimettomaksi. Puimakone edustaa modernisaation uhkaa, joka pitää tuhota. Novellin viinanhuuruinen lopetus kieltämättä istuu suomalaiseen tarinamaisemaan.

J.S. Meresmaan Augustine palauttaa lukijan perhedraaman pariin, mutta ei suinkaan lällyyn sellaiseen. Augustine on nuori orpotyttö, joka asuu enonsa kanssa. Eno omistaa ilma-alusten korjaamon, ja Augustinea kiinnostaa tekninen ala kovasti. Uuden työntekijän myötä käynnistyy tapahtumien sarja, joka mullistaa Augustinen käsityksen maailmasta ja omasta itsestään. Augustine on viihdyttävä ja hyvin rakennettu novelli.

Markus Harjun Prahan teurastajassa poliittiset kiemurat kietoutuvat Frankenstein-teeman kautta steampunk-raamiin. Tarinassa on yhtä aikaa jotakin viehkeää, mystistä ja kammottavaa. Prahan teurastaja on pähkinä, joka ei ensilukemalla välttämättä aukea. Tämä ei ole huono asia, mysteeriin ja Prahan tummiin maisemiin palaa mielellään uudelleen.

Shimo Suntilan novellissa Kruunun vihollinen ovat vahvasti läsnä historialliset ja poliittiset teemat. Toiminnallisen alun jälkeen tarinan keskittyminen vangin ja vanginvartijan keskinäisen suhteeseen saattaa novellin hieman epätasapainoon, ja draaman kaari notkahtaa. Saara Henrikssonin novellin tapaan Kruunun vihollisesta jää tuntu, että teksti toimisi hienosti osana laajempaa tarinakokonaisuutta.

Seikkailusta vaihtoehtoiseen historiaan

Jani Kankaan Kapina tunturilla sijoittuu pohjoisen maisemiin. Alkuperäiskansa puolustaa maitaan riistäjiä vastaan, jotka ryöstävät ympäristöä teollisuuttaan ja teknologiaansa varten. Antologian novelleista Kankaan teksti on oikeastaan ainoa, jossa novellin jännite ja draaman kaari pettää pahan kerran. Tarina on lähinnä raportinomainen kertomus ”siitä mitä jossakin tapahtui”, kertomuksellisuus jää sivurooliin. Harmillista, sillä tarinassa olisi aineksia vaikka mihin.

Christine Thorel yllättää lukijan iloisesti. Viuhka käy kartanossa on raikas tuulahdus kokoelman novellien joukossa. Novellin päähenkilöitä ovat kaksoissisarukset, jotka saavat tietää, että toinen heistä on luvattu vaimoksi naapurin vanhalle kenraalin kääkälle. Vaan kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ja novellin nimikin saa lopussa tulkinnan, jota ei ensilukemalla tullut ajatelleeksi. Novellin huumori ilahduttaa erityisesti.

Anni Nupposen Joka ratasta pyörittää on antologian viimeinen novelli. Nupposen erittäin laadukas teksti imaisee lukijan vaihtoehtoisen historiaan maailmaan, jota pyörittää elinratas. Novelli tutkii teemaa, joka on askarruttanut ihmiskuntaa iät ajat: elämän rajattu mitta, ja eliniän pidentäminen. Elinrattaan avulla ihmisten elinikää on vähitellen pidennetty jopa satoihin vuosiin. Samalla nousee esille kysymys siitä, mitä kaikkea elämän pidentäminen voi tuoda tullessaan. Novellin maailma ei ole onnela, mikä tulee varsin kouriintuvasti esille novellin lopussa.

Höyryä ja punkia, ovatko maailmankirjat sekaisin?

Eivät ole. Eikä steampunk ei ole myöskään höyrypäiden kynäilyä, ellei mielikuvituksen lentoa sellaisena pidetä. Kuten antologian kiinnostavassa esipuheessa lukijaa valaistaan, steampunkin juuret juontavat syvälle kirjallisuuden historiaan, jo Jules Vernen aikoihin. Tätä kautta juuret löytyvät myös tieteiskirjallisuuden parista.

Koneita ja korsetteja -antologian novelleissa ”höyry ja punk” tulevat yhteen moninaisin tavoin. Kantavaksi elementiksi nousee viktoriaanisen ajan estetiikka, joka ilmenee etenkin höyryteknologian ja viktoriaanisen ajan ympäristön kuvauksen kautta. ”Punk” kantaa kapinan sanomaa. Punkilla on tieteiskirjallisuudessa pitkä historia, joka kiteytyy eri aikakausien scifi-tarinoissa esimerkiksi kapinakuvauksina järjestelmää kohtaan. Scifissä on aina ollut kapinaa tarjolla, universumien täydeltä.

Steampunk on todella omintakeinen lajityyppi. Niinpä Koneita ja korsetteja on todella omintakeinen antologia. Samalla se on tuore esimerkki siitä, millaisiin suuntiin kotimainen spekulatiivinen fiktio on kehittymässä. Kentällä tapahtuu koko ajan, ja uutta ”kummaa” syntyy vauhdilla. Kaiken lisäksi koneita ja korsetteja tarjoaa miellyttävän pehmeän laskun lajityypin pariin lukijalle, joka ei steampunkia entuudestaan tunne.

Toki antologiaa voi arvostella laadullisesti eri tasoilla olevista novelleista, mutta kokonaisuuden huomioiden rima on korkealla. Paikoittaiset notkahdukset lähinnä korostavat kokonaisuuden korkeaa tasoa.

Monissa antologian teksteissä on aineksia pidemmiksikin kertomuksiksi. Nähtäväksi jää mihin suuntaan kotimainen steampunk lähtee kehittymään. Antologia on hieno alkusoitto tulevalle. Mielenkiintoista matkaa uusvanhoihin maailmoihin!

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , , , ,

Kommentoi