The Last Stand

"Nyrkkitappelu on toki mukavan henkilökohtainen tapa käsitellä kertyneet kaunat, mutta myös melkoinen antikliimaksi kaahailun, räjähdysten ja kuolonuhrien jälkeen."

(USA 2013)
O: Jee-woon Kim
N: Arnold Schwarzenegger, Peter Stormare, Jaimie Alexander, Luis Guzmán, Johnny Knoxville, Forest Whitaker, Rodrigo Santoro, Eduardo Noriega
K16
Ensi-ilta 8.3.

 ★☆☆☆☆ 

Et olisi Arska jättänyt sitä toista päivätyötäsi.

Arnold Schwarzenegger on Ray Owens, entinen superkyttä Los Angelesista. Owens on asettunut Meksikon rajalla sijaitsevan pikkukaupungin sheriffiksi ja nauttii rauhallisesta elämästä siitäkin huolimatta, että hänen apulaissheriffinsä (mm. Luis Guzmán, Jaimie Alexander) ovat melkoisia urpoja.

Sitten rauha rikkoutuu. Pahamaineinen huumekartellin pomo (Eduardo Noriega) pakenee FBI:n saattueesta ja suuntaa kohti Meksikon rajaa – ja kohti Owensin uutta kotikaupunkia. Koska kovapalkkaiset agentit eivät pysty suurrikollista pysäyttämään, näyttää homma jäävän pikkukaupunkilaisten harteille.

On vaikea löytää mitään positiivista löysän farssihuumorin (Johnny Knoxville esittää aseista kiihottuvaa kylähullua), rutiiniammuskelun ja yksioikoisen hahmogallerian seasta. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen toimintaelokuvaa tähdittävä Schwarzeneggerkaan ei ole erityisen voimissaan, sekä toiminta että muka-itseironinen huumori on todella väsynyttä.

Juonessa on myös asenteellisuudessaan lähes huvittavia yksityiskohtia. Kun yksi apulaissheriffeistä, valkonaamainen nuorukainen (Zach Gilford) saa luodin nahkaansa, kaikki rientävät hänen avukseen vihollistulesta välittämättä. Kun sama käy latinokollegalle (Guzmán), hänet jätetään oman onnensa nojaan kadulle makaamaan.

Ennen jännitettä käsiteltiin niin, että hyvis ja pahis törmäsivät, sanailivat, pistivät ehkä tappeluksi ja lopulta tarttuivat aseisiin, mutta nykyään homma menee ilmeisesti toisinpäin. Kun Rayn apulaissheriffit osuvat rikollisleiriin, nämä pistävät kyselemättä pyssyt paukkumaan. Vasta pikkuhiljaa päästään solvausten asteelle ja ihan lopuksi puhuvat nyrkit.

Nyrkkitappelu on toki mukavan henkilökohtainen tapa käsitellä kertyneet kaunat, mutta myös melkoinen antikliimaksi kaahailun, räjähdysten ja kuolonuhrien jälkeen. Se että Arska vetää rikollista pataan on melko laimeaa, kun hänen on nähnyt taistelevan näkymättömien avaruusolioiden, sulaa metallia olevan miehen ja Batmanin kanssa.

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi