Yhden, jokaisen naisen tarina
Osa 7. Elina

"Olen välillä kokenut naiseuden roolin myös rankaksi. Kunnianhimoisena naisena minulla on urasuunnitelmia, mutta nuori, joko lapseton tai sitten pienten lasten äiti kokee helposti syrjintää työelämässä."
Mitja Kortepuron valokuvanäyttely aukesi Tampereen Uudessa Gynekologikeskuksessa maanantaina 4. helmikuuta. Sylvissä julkaistaan joka perjantai yksi näyttelyn naisten tarinoista, kuvineen.

ELINA, 32

Kun pyysit minua kertomaan itsestäni ja matkastani naiseuteen, ajattelin automaattisesti heti sitä, milloin kuukautiseni alkoivat, mitä ajattelin kahdesta synnytyksestä  ja muita asioita, joita yhdistetään biologiseen naiseuteen.

Pidän naiseutta jonkinlaisena roolina. Sen taakse voi kätkeytyä, sillä voi perustella asioita, joita ei esimerkiksi osaa. On esimerkiksi kulttuurisesti hyväksyttävää, että ei osaa vaihtaa autonrenkaita tai olla erityisen kiinnostunut tekniikasta. Naiseuden rooli antaa mahdollisuuden olla se särkyvä, herkkä, heikompi. Eihän meillä naisilla ole Suomessa asevelvollisuutta, koska me olemme naisia. Naiseus on siis usein syy johonkin.

Olen välillä kokenut naiseuden roolin myös rankaksi. Kunnianhimoisena naisena minulla on urasuunnitelmia, mutta nuori, joko lapseton tai sitten pienten lasten äiti kokee helposti syrjintää työelämässä. Myös itse koen kamppailua ja vaikeuksia löytää se kultainen keskitie: miten yhdistää ura ja perhe. Miten käsitellä ne odotukset, mitä naiselta odotetaan perheenäidin roolissa ja toisaalta ne uraodotukset, joita minulla on itsellä ja toisaalta ympärilläni olevilla ihmisillä on minua kohtaan?

Olin kaksi päivää Jyväskylässä opiskelemassa ja äitini oli meillä lastenhoitajana. Laitoin hänelle tekstiviestin perään ja kiitin avusta. Hän lähetti minulle vastausviestin, jossa hän puolestaan kertoi, kuinka ylpeä on minusta, kun pesen niin hienoa pyykkiä. Sitä oli kuulemma ilo silittää. Suhteessa äitiini koen olevani erilainen nainen. En ole se kodinhengetär, joka jaksaa silittää kaiken alushousuista lähtien. Olen toki luonteeltani tarkka ja kaiken kontrolloija – haluan menestyä, huolehtia ulkonäöstäni, pukeutua hyvin, näyttää hyvältä ulkoisesti, kasvattaa lapsistani yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Mutta onko tämä osa naiseutta?

Naiseuden pohtiminen on ollut minulle ajankohtainen tällä hetkellä siten, että olen aloittamassa opetusharjoitteluni maahanmuuttajakoulutuksessa. Olen pohtinut, miten sukupuoleni vaikuttaa asemaani opettajana. Tällä tarkoitan sitä, että maahanmuuttajataustaisilla henkilöillä saattaa olla hyvinkin erilaiset käsitykset opiskelusta. Meillä Suomessa on melko tasa-arvoinen opiskelukulttuuri, mutta on yleistä, että asetelma on hierakkinen ja opettaja on kaikkitietävän auktoriteetin roolissa. Miten minut otetaan vastaan ja miten suhtautua opiskelijoihin, joiden kanssa tasa-arvoisuus ja hierarkkisuus- ajattelu törmäävät?

Olen myös aiemmin työssäni kokenut tytöttelyä. Siis sitä, että rooliani uskottavana viranomaisena on kyseenalaistettu sukupuoleeni ja ikään vedoten. Uskon siis, että tämä on yksi naiseuden ongelma:  uskottavan toimijan roolin saavuttaminen. Tästä on hyviä esimerkkejä politiikan maailmasta. Kuinka usein naispuolinen poliitikko puhuttaa enemmän olemuksellaan ja puheillaan verrattuna miespuoliseen kollegaansa.

Haluan ajatella vaikka naiseutta näin:

”Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.”

Tommy Tabermanin sanoin….

MITJA KORTEPURO:

Naiseuden ja oman elämän miettiminen ja kyseenalaistaminen ei ole epävarmuutta, vaan rohkeutta tutustua avoimesti omaan itseensä sekä omiin toiveisiinsa, Elina on tarpeeksi vahva uskaltaakseen olla myös herkkä. Elinan asento kertoo luottamuksesta tulevaisuuteen avoimena, haavoittuvana sekä nöyränä. Äitiys, ura sekä naiseus kietoutuvat Elinassa saumattomasti yhteen synnyttäen uskomattoman luontevan kauneuden.

Näyttely avoinna 4.2. – 28.3.2013
Uusi Gynekologikeskus Oy
Hämeenkatu 22 B 4. krs, Tampere

Tapahtuman facebook-sivut

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi